Kuolonklaanin tarinat
256 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPimentotähden puhuessa Jääviilto tunsi voimakkuuden tunteen ja kunnianhimon paisuvan hänen sisällään. Hänen kasvojaan koristi hieman yllättynyt, mutta innostunut virne Pimentotähden lopettaessa puhumisen. ”Kyllä me olemme hyökkäämässä”, naaras oli päättänyt puheenvuoronsa. Jääviilto oli alkanut pitää Pimentotähdestä aina vain enemmän. Hän piti siitä, että musta naaras tuntui kunnioittavan häntä….
291 sanaa | 7 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Lähestyessäni Jääviiltoa ehdin havaita, miten Neilikkasydän poistui paikalta lyödyn näköisenä. Ehkä naarassoturi oli rohkaistunut pyytämään jotain palvelusta, jonka Jääviilto varapäällikkönä pystyisi toteuttamaan. Joitain kuita sitten olisin kehottanut kollia selittämään tapahtuneen, mutta viime aikoina olin alkanut luottaa häneen enemmän. Jääviilto osasi olla tyly, usein suorastaan ilkeä, mutta…
313 sanaa | 8 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Keskustelu Lampiväreen kanssa oli alkanut mukavan rentona. Se oli juuri sitä, jota Lätäkkölempi oli sisarensa seurasta alun perin hakenut. Sellaista mukavan rentoa keskustelua, joka veisi pois hänen omat vuortakin suuremmat murheensa. Usein he keskustelivat myös Lampiväreen murheista, joka sopi Lätäkkölemmelle oikein mainiosti. Hän piti siitä, kun…
461 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLampiväre kulki hiljaa metsästyspartion hännillä. Partio oli jo matkalla takaisin leiriin, joten mitään vahinkoa ei aiheutunut siitä, että soturin huomio oli keskittynyt epäolennaiseen. Hänen edellään kulki nimittäin Salamasielu, hänen pitkäaikaisen (ainakin muutaman kuun) ihastumisensa kohde. Valkoinen kolli ei kantanut mukanaan saaliin saalista, ei laihintakaan hiirtä, vaikka viherlehden…
188 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTyytyväinen virne oli hiipinyt Jääviillon kasvoille, kun hän katseli, miten Neilikkasydän lähti hänen luotaan häntä maata kohti laskeutuneena. Kolli oli näyttänyt typerälle naaraalle, kumpi heistä oli varapäällikkö ja kumpi vain typerä soturi. Neilikkasydän oli yrittänyt vaihtaa itsensä toiseen partioon, mutta Jääviilto ei kuunnellut moista hölynpölyä. Hän oli…
192 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Lätäkkölempi ei pitänyt muutoksesta, mikä Kuolonklaanissa oli tapahtunut Henkäystähden kuoleman jälkeen. Hän kaipasi isäänsä. Henkäystähden kuolemasta oli jo kulunut aikaa, mutta Lätäkkölempi ajatteli isäänsä yhä päivittäin. Hän oli kokenut ristiriitaisia tuntemuksia, kun Pimentovarjo oli noussut valtaan ja antanut ei-puhdasverisille takaisin oikeudet, jotka Henkäystähti oli oikeutetusti heiltä…
515 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPikkuinen sisilisko kipitteli sammaleisten kivien päällä. Se oli hupsu otus. Ei se tainnut edes huomata olevansa tarkkailun kohteena; sillä oli mielessä vain lämpöinen paikka auringossa. Seurasin sen vikkeliä liikkeitä kyyryssä, aluskasvillisuuden suojassa. Vaatimattomasta värityksestäni oli kerrankin hyötyä. Yhtäkkiä auringon eteen lankesi varjo, joka nopealla iskulla lävisti sisiliskon…
313 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäVoi Pimeyden Metsä sentään, miten tylsää kaikki oli aivan yksin. Tai no enhän minä aivan yksin ollut, mutta Maatuska oli poissa. Hän oli partiossa. Syvä huokaus pakeni suustani, yksin oleminen ei ollut mukavaa. Kaipasin kipeästi juttuseuraa, muttei sellaista näkynyt löytyvän. Olin lojunut leirissä koko alkupäivän, mutta onnekseni…
238 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäÄrtymys sisälläni kupli, kun Lammikkoloikka häipymisen sijasta alkoikin puhua. Hännänpääni nytkähteli hermostuksen merkiksi. ”Minä olen aivan kunnossa”, tiuskaisin päätäni ravistellen, ”jos näen silloin tällöin painajaisia, tekeekö se minusta heti jotenkin huonon ja säälittävän?” Väsymys sumensi ajatuksiani, eikä keskusteluun keskittyminen tuntunut sujuvan. Kesken lausetta katseeni kiinnittyi leirin sisäänkäynnille,…
259 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKorvien lisäksi myös sydäntäni repivä ääni havahdutti minut unimaailmasta todellisuuteen. Räpyttelin silmiäni muutaman kerran ja annoin haukotuksen tulla ulos suustani. Tiesin jo näkemättäkin, että ääni oli lähtöisin rakkaasta emostani, Tuhkajuovasta. Naaras oli ollut jo pidempään väsynyt ja jotenkin.. outo, jos minulta kysyttiin. En osannut sanoa mistä se…
