Kuolonklaanin tarinat
404 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä“Nuo kaksi ovat julmia seireeneitä”, kerroin Susimielelle ääntäni pienentämättä. Oli minulle yhdentekevää, kuulivatko kauhusiskokset sanojani vai eivät. “Heistä on hauskaa nauraa toisten kustannuksella, koska he ajattelevat olevansa muita ylempänä.” Siristin silmiäni paheksuvasti Virtaviiman vilkaistessa meihin päin selkänsä yli. Naaras nosti huultaan mutta ei sanonut mitään – jep,…
209 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMinua oli huvittanut se, miten Lillukkatassu oli törmännyt toisen kissan takamukseen. Kasvoillani oli hetken aikaa ollut huvittunut virne, mutta olin pyyhkinyt sen pois huomattuani, miten nolostunut Lillukkatassu oli ollut. Hän mutisi hiljaisella äänellä, että saisi varmaankin kuulla asiasta loppuelämänsä ajan. Se tuntui minusta hieman liioitellulta. Sehän oli…
749 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHeräsin huokaisten ja nousin välittömästi ylös. Aikaa oli kulunut jo neljännesosakuun verran ja klaanin jäsen Tuhkajuova oli kuollut hukkumalla Hehkulampeen. Harjoitukset Lätäkkölemmen kanssa olivat kuitenkin jatkuneet normaaliin tapaansa ja nytkin minulla oli harjoitukset. Venytin selkääni ja päästin ison haukotuksen karkaamaan suustani. Havutassu oli jo harjoituksissaan, joten en…
558 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)”Onko tuo leppäkerttu?” Neilikkasydän kysyi. Lokkimieli kääntyi katsomaan taakseen ilmeettömänä. Neilikkasydän oli pysähtynyt erään koivun juureen. Naaraan kaunis tummankirjava turkki kiilsi auringonpaisteessa. Se auttoi Lokkimieltä erottamaan pienen punaisen pisteen lähellä naaraan oikeaa lapaa, vaikka kolli olikin ehtinyt kävellä jo viisi ketunmittaa edemmäs kapealla polulla. Lokkimieli asteli…
208 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäVesi alkoi tuntua yhtäkkiä koko metsän vaarallisimmalta elementiltä. Ei naaraalla ollut aavistustakaan, että Kuolonklaani oli menettänyt monia oppilaita kohtalokkaissa uintiharjoituksissa. “Tiedätkö sinä niiden kuolleiden nimiä?” Lillukkatassu kysyi kollilta ja kolli nyökytteli pontevasti päätään. “Totta kai minä tiedän! Mutta minä en vain saa sanoa niiden nimiä. Katsos se…
442 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLammikkoloikka kääntyi kannoiltaan ja aukiolle päästessään antoi kyynelten täyttää hänen silmänsä suolaisella vedellään. Emo oli valinnut Varissulan, tietenkin. Olihan kollisoturi hänen kultapoikansa – elossa olevistaan pennuistaan vanhin. Tuhkajuova oli Lammikkoloikasta aina tuntunut paljon läheisemmältä Varissulan kanssa eikä naaras voinut sille mitään, mutta hän oli tuhottoman katkera tummaturkille….
154 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSiristin silmiäni hieman, kun emoni sisar selitti jotain siitä, että minun kannattaisi kuitenkin ennemmin hankkia kumppanikseni kolli. Ei kai sillä minulle niin kovasti ollut väliä, mutta jokin hänen äänensävyssään häiritsi minua. Oli vaikeaa vain sivuttaa ajatus siitä, että hän ei arvostanut minun mielipiteitäni. Kuitenkin annoin asian olla….
257 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKatseeni kiersi aukiossa, joka oli tosiaankin hälyinen. Mistä nämä kaikki kissat olivat yhtäkkiä ilmestyneet tähän? Pudistelin päätäni. Joku heistä saattaisi vaikka olla Kaamoskukan kätyri. En lainkaan yllättyisi, jos rakas kumppanini olisi lahjonut jonkun minun vahdikseni. Yhtäkkiä leiri tuntui painavalta ja sydämeni alkoi takoa ahdistuksesta. Oli kuin olisin…
204 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)”Hyvä”, Lätäkkölempi vastasi Apilatassulle ja nyökytteli päätään tyytyväisenä, ”voit mennä nyt syömään ja lepäämään. Pidämme huomenna vapaapäivän.” Apilatassu nyökkäsi väsyneenä mutta kiitollisena ja jatkoi matkaansa kohti tuoresaaliskasaa. Hopeanharmaa soturi jäi vielä hetkeksi istumaan leirin pääaukiolle ennen kuin päätti siirtyä sotureiden pesään nukkumaan. Hän oli väsynyt päivän…
1497 sanaa | 38 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Tuhkajuova kärsii muistihäiriöistä, jonka vuoksi tarinassa esiintyy kuolleita hahmoja ja menneen ajan tapahtumia. Kun aurinko laskee, menetämme otteen kuluneesta päivästä. Emme saa sitä takaisin, vaikka mitä tekisimme. Juuri sillä tavalla on käynyt minullekin. Aina näkymättömän verhon laskeutuessa katseeni peitteeksi, pieni osa minua katoaa, eikä sitä saa…
