Kuolonklaanin tarinat
1388 sanaa | 31 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Kampeuduin ylös vuoteestani raskaasti. En ollut päässyt pitkiin aikoihin soturintehtäviin. Siltä se ainakin tuntui. Tuntui kummalliselta. Ihan kuin klaani olisi huolestunut. ”Nuppujuova, haenko sinulle jotain tuoresaaliskasasta?” Hehkuaskel kysyi. Yskänpuuska vei minut taas mukanaan. Yskin hetken aikaa ja kohotin katseeni. ”E-ehkä.” kähisin. Hehkuaskel hypähti eteenpäin ja…
343 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Varissulan ehdotus oli hieman yllättävä muttei suinkaan huono. Itse asiassa se kuulosti hyvin toimivalta järjestelyltä: kun kumpikin opettaisi toista, heistä voisi tulla yhdessä parempia niin taistelussa kuin saalistuksessakin. Aaltosalama nyökäytti tummanharmaalle soturille päätään hyväksyvästi. ”Ei hullumpi idea. Se voisi jopa toimia”, hän naukui ja virnisti…
465 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Haukotus karkasi Jääviillon suusta, kun tämä tallusteli partion hännillä eteenpäin Ukkospolun viertä pitkin. Polun pahanhajuinen katku tunkeutui inhottavasti soturin suuhun saaden tämän irvistämään. Aurinko oli vasta nousemassa, ja eilinen ilta oli venynyt pitkäksi. Jääviilto oli ollut myöhään ulkona Henkäysvarjon ja Ruusutuikkeen kanssa. Kun Punatähti kävi…
228 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Heräisin vuoteeltani pikkuisten karvakasojen viereltä. Haukottelin siristellen silmiäni valossa. Laskin katseeni pentuihinvarmistaakseni, että niillä oli kaikki hyvin. Taivaspentu ojenteli käpäliään unessaan ja Valopentu nukkui selällään. Kirkaspentu ei nukkunut vaan toljotti isoilla silmillään pesän oviaukkoa. “Hei, Kirkaspentu”, naukaisin lämpimällä äänellä. Kirkaspennun pää kääntyi kohti minua ja…
418 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kuuntelin tyytyväisenä, kun Pimentovarjo kertoi olevansa myös huolissaan varapäällikön käytöksestä. Naaras oli lupautunut auttamaan, mutta olin hieman pettynyt, kuinka hän tyrmäsi mahdollisuutensa saman tien. Olin kuvitellut, että Pimentovarjo jos joku olisi ottanut vastaavan tehtävän vastaan toisenlaisella asenteella. “Hän tuntee minua ainakin sen verran, että tietää,…
459 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Heräsin auringonvaloon. Lehdet olivat alkaneet pudota puista. Leirissä oli suhteellisen lämmin, lukuunottamatta soturien pesän nurkkaa jossa oli jäätävän kylmä. Minut oli käsketty nukkumaan sinne. Onneksi sammalet olivat ihan lämpimiä. Menin ulos pesästä. Aukiolla kävi kova kuhina. Huomasin aukion keskellä mustan nuhjuisen kissan joka mulkoili minua…
226 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Istuskelin leirissä. Olin juuri käynyt katsomassa poikaani parantajan pesällä. Nyt voisin käydä katsomassa äkkiä Lumikkoviikseä ja tämän pentuja. Nousin syötyäni hiireni ja kävelin sisään pentutarhaan. Lumikkoviiksi lepäsi makuusijallaan vierellään kolme pientä vastasyntynyttä. Pennut olivat syntyneet aamulla, kun olin ollut partiossa. Orvokkisydän istui varjona pentuihin nähden…
317 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Oloni tuntui Aaltosalaman sanojen jälkeen oudon kevyeltä. Tietenkään naaras ei ymmärtänyt ongelmiani aivan täysin. Tuntui kuitenkin hyvältä, että hän tiesi nyt, ettei elämäni ollut helppoa ollenkaan. En uskaltanut koskaan puhua murheistani kenellekään, sillä ensinnäkään minulla ei oikein ollut Tuhkajuovan lisäksi muita joille puhua ja toiseksi…
336 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Isäni oli tullut käymään katsomassa minua parantajan pesälle ja tuonut minulle herkullisen oravankin! “Kiitos, isä”, hymyilin ja haukkasin uuden palan oravastani. “Eipä mitään”, Mäyräkynsi naukui ja hymyili hennosti minulle. Se tuntui omituiselta, koska isä ei ollut oikein huomannut minua veljeni rinnalta oikeastaan koskaan. Nielaisin loputkin…
352 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kaamostassu oli tapellut poikani kanssa aamusella. Olin ylpeä Toivetassusta, kun tämä oli puolustautunut hienosti isompaa oppilasta vastaan urheasti. Nyt minulla oli sekä syy olla huolissani, että syy olla ylpeä. Tassutin sisään parantajan pesään katsomaan, mitä pojalleni kuului. Toivetassu makasi – pää kuitenkin ylhäällä – sammalissa….
