Kuolonklaanin tarinat
301 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Untuvapentu, tule nyt sieltä!” ulvaisin. Katselin kuinka Untuvapentu juoksi takaisin. ”Emo, minulla on nälkä!” huudahdin. Höyhenhalla, emoni katsoi meitä rakastavasti. Minua harmitti että olin joutunut jättämään isäni ja veljeni. Siskoistani, Untuvapennusta ja Hahtuvapennusta ei oikeastaan ollut hirveästi minulle seuraa. Salamanteri oli ollut kiva veli. Minua…
365 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Teki kipeää kuulla totuus liskojen horrostamisesta. Joutuisin siis todella kestämään lehtikadon kylmyyttä ja pimeyttä näkemättä vilaustakaan suomuisista ystävistäni. Niin epäreilua! ”Mutta vaikket tulekaan näkemään liskoja lehtikatona, muissa eläimissä tapahtuu paljon kiinnostavia muutoksia”, Pimentovarjo maukui lohduttavasti. Katsahdin häneen korvat lannistuneesti luimussa. Naaras selvensi, mitä oli tarkoittanut…
305 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Ulisin pidellen silmääni. Kani oli tunkenut käpälänsä syvälle. Pyörretassu kantoi minua selässään. En ymmärtänyt, miten hän jaksoi. No, olin kuitenkin nuori ja solakka, joten tuskin siitä ongelmaa tulisi. Silmääni sattui hillittömästi. Huomasin Turhamyrskyn katsovan minua ehkä.. hieman nolona? Sain juuri ja juuri nähtyä että leirin…
68 sanaa | 2 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Pimentovarjo: 11kp – Huomenkyyhky: 8kp – Mäyräkynsi: 12kp – Aaltosalama: 6kp – Kaamostassu: 10kp – Nuppujuova: 26kp! – Mäntyviiksi: 39kp! – Toivetassu: 3kp – Tuimakatse: 16kp – Pyräkkätassu: 4kp – Soturin pisteet kasassa, eli sinut ja pentuetoverisi voidaan nimittää sotureiksi kun haluatte. Orvokkisydän: 8kp –…
203 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Korviani poltteli nolostuksesta, kun Aaltosalama arvioi vaanimisasentoani. Oliko se todella niin kehno? Soturinaaras tuntui löytävän korjaamista asioista, joita en ollut edes tullut ajatelleeksi. En ollut kuvitellut, että minun häntäni sijainnilla olisi yhtään mitään väliä saalistaessa. ”Minun itsetuntoni on oikein korkealla, kiitos vain”, puuskahdin vastaukseksi naaraan…
155 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Kasvoilleni tuli vakava ilme, kun Pyräkkätassu kysyi minulta liskoista. Tiesin tietenkin, että ne kiinnostivat poikaani kovasti – oikeastaan sekin oli vähättelyä. En ollut uskaltanut kertoa hänelle totuutta liskoista hänen ollessa pentu, sillä ajattelin, että hän pahoittaisi mielensä. ”Voi kultapieni”, huokaisin pudistellen päätäni. ”Se on totta….
350 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Astuin ulos sotureiden pesästä haukotuksen saattelemana. Olin nukkunut viime yön harvinaisen huonosti. Koko yön oli satanut kaatamalla, ja se oli saanut pesässä nukkuvat soturit levottomiksi. Sateen ropina rauhoitti minua, mutta nähtävästi ei muita kuolonklaanilaisia. Olin jatkuvasti herännyt siihen, kun soturit olivat liikehtineet levottomasti omilla vuoteillaan….
410 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Katsoin naarasta hieman epävarman näköisenä. Olisi kivaa saalistaa kuitenkin jonkun toisen kanssa. ”Mikäs siinä.” vastasin. Orvokkisydän nyökkäsi ilahtuneena. Lähdin kulkemaan naaraan rinnalla. ”Haistatko mitään?” Orvokkisydän kysyi. ”En tiedä.” vastasin. Halusin kuumeisesti löytää riistaa. Pian äkkäsin oravan. Sen ruskea turkki vilkkui puiden välissä. Huomasin Orvokkisydämenkin huomanneen…
653 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Olin joutunut siivoamaan sammalet kuun ajan. Kun olin saanut vihdoin ensimmäisen siivousurakan hoidettua, tuli minulle yllätys. Höyhentassu, nykyisin Höyhenhalla oli palannut! Höyhenhalla näytti paljon vanhemmalta kuin oppilaana. Kuitenkin, ei Höyhenhalla yksin ollut. Hän oli siirtynyt pentutarhaan, sillä hänelläkin oli pentuja! Monet yrittivät arvailla, kuka pentujen…
185 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga ”Mikä hätänä kultaseni? Kerro vain minulle, ei sinun tarvitse itkeä”, Lumikkoviiksi kysyi hellästi katsellen pikkuista pentuaan, joka nyyhkytti sammaliin. Kirkaspentu ryömi sisarensa viereen kallistaen päätään uteliaan säälivästi. . ”Emo, miksi Taivaspentu itkee?” Kirkaspentu kysyi lempeällä äänellä ja katsahti emoaan silmät suurina ja säälivinä. Lumikkoviiksi katsahti…
