Kuolonklaanin tarinat
317 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Dodock Makasin Pikkukaaoksen mahan vieressä unenpöpperöisenä, olin juuri herännyt. En tiedä ajankulusta sen kummemmin, mutta aikaa oli kulunut syntymästäni. Olin oppinut tuntemaan emoni, hänen nimensä oli Pikkukaaos, isäni oli Kalmakuu. Perheenseen kuuluisi myös kaksi muuta kissaa, mutten tuntenut heitä. Olin vasta tänä aamuna avannut silmäni, kuten…
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Katsahdin oranssia naaraskissaa ja toista kollia, jonka turkin väriä en erottanut varjoista. ”Terve, pikkuiset”, hän naukaisi ja kyyristyi pienten karvapallojen tasolle. Hän tarkasteli heitä uteliaasti oransseilla silmillään. ”Minä olen teidän isosiskonne, Aaltosalama, ja tuo kolli tuossa vieressäni on teidän isoveljenne, Tattitassu,” Aaltosalama esitteli itsensä ja…
287 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin juuri tullut harjoituksista Mäyrätassun(, joka tosin lähti saalistamaan mestarinsa kanssa) ja Orvokkitassun kanssa. Tassutin parhaan ystäväni perässä leirille päin mestarimme seurasivat perästämme. Tassutimme metsään ja sieltä leirin piikkiherne tunnelille. Emme puhuneet koska olimme väsyneitä ja halusimme lepäämään rankkojen harjoitusten jälkeen. Kun vihdoin pääsimme leirille,…
830 sanaa | 18 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu ”Niin on”, Aaltosalama vastasi hieman hajamielisesti, pystymättä siirtämään katsettaan isästään ja Pikkukaaoksesta. Kalmakuu oli viettänyt aikaa pienikokoisen naaraan seurassa epäilyttävän usein, ja Aaltosalama arveli heidän välillään olevan meneillään jotakin. Tietenkin hän halusi Kalmakuun olevan onnellinen, mutta hän ei voinut olla tuntematta pientä katkeruutta siitä, että…
250 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Olin juuri vaihtamassa kieliä Mäntyviiksen kanssa, kun huomasin Mäyrätassun tulevan leiriin. Kolli vei saaliinsa tuiresaaliskasaa, ja meni lepäämään oppilaiden pesän edustalle. ”Anteeksi, pitää mennä. Menen Mäyrätassun luo!” Sanoin iloisesti Mäntyviikselle ja heilautin häntääni hyvästiksi. Naaras naurahti ja jäi yksikseen. Juoksin aukion yli Mäyrätassun luo. ”Mäyrätassu!”…
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Dodock Tunsin putoavani johonkin pehmeään, mutten tarkalleen ottaen tiennyt minne. Henkäisen ensimmäisen kerran elämässäni raitista ilmaa.Olin tuntenut ympärilläni vaimeaa muminaa ympäriinsä, mutten kuullut mistä se tuli. Nytkään en nähnyt mitä olisin, vaikka kuinka yritin avata silmiäni. Tunsin kun joku otti minusta tiukasti otteen, kuin jokin suurempi…
213 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Katsoin Tuhkajuovaa pitkään pohtiessani hänen ehdotustaan. En oikein uskonut mahdollisuuksiimme löytää kettua uudestaan, olisi järkevintä vain jättää se jonkin partion löydettäväksi. Toisaalta minusta tuntui, että kettu oli meidän vastuullamme, olimmehan me päästäneet sen menemään. Se oli etenkin minun vastuullani, sillä Tuhkajuova oli varmaankin oikeassa: meidän…
277 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Mitä mieltä olet Lumikkotassusta?” Orvokkitassu kysyi viereltäni. “Rakastan häntä ja tulen rakatamaan aina ja ikuisesti ystävänä tietenkin,” kerroin kuin se olisi ollut itsestään selvyys ja niin se tietenkin olikin. Pelkäsin hieman naaraan reaktiota mutta hän vain nyökkäsi häntä kiedottuna ympärilleni. “Te olette parhaita ystäviä eikö?”…
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Millaistahan olisi jos en olisi sokeutunut puoliksi?” Mäyrätassu mietiskeli ääneen ja katsahti minuun. ”Erilaista, hyvin erilaista.” Sanoin hiukan hämmentyneenä. Jos hän ei olisi sokeutunut puoliksi, olisiko hän minulle näin läheinen? Istuisiko Lumikkotassu tilallani jos Mäyrätassu ei olisi puoli sokeutunut? Se tuntui, oudolta. Tuntui oudolta ajatella,…
206 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Miltä minä näytän?” Orvokkitassu kysyi minulta ja naurahdin koska kysymys oli hieman hassu minun mielestäni. “Ihanalta. Olet kaunis ja juuri täydellinen,” vastasin tiedon haluiselle naaraalle hymyillen. Orvokkitassu nojaili minuun hiljaa tuijotellen taivaan tähtiä. “Eivätkö ne olekin kauniita?” naaras kysyi iloisesti naurahtaen. “Ovat,” sanoin hiljaa katsellen…
