Kuolonklaanin tarinat
258 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Viime aikoina askeleeni olivat partiossa tuntuneet raskaammilta. Viime aikoina tarkoitin oikeastaan viime päiviä: poikkeuksellinen ja epämukava tilani oli alkanut yllättäen ja iskenyt minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kävellessäni partion hännillä ei keskittymiseni jaksanut pysyä hiirenkorvan herättämien eläinten hajujäljissä, vaan huomasin jääväni tuijottamaan hiljalleen keinuvaa ympäristöäni….
380 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Tarvoin eteenpäin, vaikka silmäluomet painoivat uhkaavasti kiinni. Ne lipsahtelivat ja pysyivät hetki hetkeltä kauemmin alhaalla, vaikka kuinka taistelin vastaan. Askel muuttui entistä horjuvammaksi ja epätasaisemmaksi, enkä ollut enää oikein itse perillä käpälieni johdattamasta suunnasta. ”Tuimakatse! Mikä sinulla on?” kuulin takaviistosta tutun äänen, jonka pian tunnistin…
591 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Hiljaisuusvarjo esitteli pojalleen leiriä hyvän tovin ja sen tehtyään vei tämän väsyneen pienen veijarin emonsa luokse pentutarhaan lepäämään. Hiljaisuusvarjo tassutti ulos pentutarhalta ja kulki heti kohti sotureiden pesää. Häntä väsytti, vaikka ei ollutkaan mielestään tehnyt kamalan paljoa sinä päivänä. Kolli siis meni lepäämään, jotta saisi…
307 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Siristellen silmiäni olin valmis kohtaamaan uuden päivän heräillessäni sotureiden pesässä. Ei kuulunut tapoihini uneksia niinkin myöhään, että pesä oli jo ehtinyt tyhjentyä vauhdilla muutamaa torkkutassua lukuun ottamatta. Olin kuitenkin vasta edellisenä yönä valvonut yövartiossa, joten pienet unet tulivat tarpeeseen. En ollut kauhean paljon kyennyt nukkumaan,…
169 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Hiirenkorva oli saapunut, ja Lampiväreen sydän tuntui heräävän hyisten hankien alla uinuneiden kasvien mukana. Lehtikato oli ollut kylmä ja koetellut klaania, eikä harmaanmusta luonto ollut tarjonnut naaraalle kiinnostavaa ympäristöä unelmointiin. Oli vaikea nähdä elämänsä todellisuutta kirkkaammissa väreissä, kun nuo olemassa olevat värit pitkästyttivät tylsyydellään. Hiirenkorvassa…
322 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Harakkapennun katse harhaili ympäri leiriä. Leiri oli ihan jätti suuri! Harakkapentu ei ollut koskaan nähnyt mitään niin suurta. Häntä kutkutti kaikki uudet tuoksut ja niinpä pentu päätyi pian nuuskimaan pentutarhan sivustaa. Hän oli vahingossa harhautunut kauas isästään ja, kun tuo kysyi Harakkapennulta jotakin oli hänen…
272 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Jotain märkää tipahti kuonolleni. Kompuroin taaksepäin kummastuneena ja törmäsin Aaltosalaman jalkaan. Emo katseli minua silmät huvittuneesti tuikkien. “Hyökkäsikö vesipisara kimppuusi?” naaras hyrisi ja kumartui lipaisemaan kielellään märkää kuonoani. Minä pudistelin päätäni ja kiemurtelin kauemmaksi kuningattaren luota. “Minä pärjään kyllä”, vakuutin vakavailmeisenä. Tämä oli ensimmäinen retkeni…
165 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lainetassu suostui sanattomasti Hilleripilven ideaan yhdistää voimat ja yrittää löytää jotain yhdessä. Nuori naaras katsoi vanhempaan kolliin tarkkaan ja heilautti sitten ärtyneenä häntäänsä. “Näytä tietä”, siniharmaa oppilas murahti ja katsoi nuoreen soturiin odottavaisesti. Tämä lähti kulkemaan eteenpäin ja Lainetassu seurasi häntä tiukasti samalla kuunnellen ja…
177 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Oppilaalta tuntui menevän täysin ohi koko metsästyspartion pointti. Kyse ei ollut mistään kilpailusta saatika omien saalistustaitojensa todistelusta – vaikka toki niistä sai mukavasti lisäpisteitä klaanitoverien silmissä – vaan nälkäisten suiden ruokkimisesta. Pääasia oli, että saalista tuli, riippumatta siitä, miten vähäistä se oli. “Niin, on tämä…
396 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Hiljaisuusvarjo saapui pentutarhalle pieni jänis suussaan. Kollin tassu oli parantunut jo hyvän aikaa sitten ja hän oli palannut soturin tehtäviinsä. Hiljaisuusvarjo oli onnellinen, että pääsi taas mukaan klaanin toimintaan, mutta toivoi aina, että hänellä olisi tarpeeksi aikaa viettää laatuaikaa pentujensa kanssa. Vaikka hän ja Aamuraita…
