Kuolonklaanin tarinat
359 sanaa | 10 kokemuspistettä | 🔥 SuperKP käytössä (1.30x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Raidallinen naaras esitteli itsensä emoni ystäväksi; nimekseen tämä sanoi Sulkavirta.. Nimi kuulosti etäisesti tutulta, ja epäilin Aaltosalaman maininneen sen joskus jossain yhteydessä. Tämä Sulkavirta-naaras selvästi tiesi minut – olihan tämä omien sanojensa mukaan käynyt katsomassa minua useampaan otteeseen sillä välin kun olin ollut nukkumassa…
190 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Harakkapentu tapitti isäänsä tämän käpälien välistä. Isän uniikki kuviointi oli hänen mielestään todella kaunis. Myös Lummepennulla oli samantyyppinen kuviointi mutta se ei vetänyt vertoja jo soturiksi ehtineen Hiljaisuusvarjon turkille ja sen kauneudelle Harakkapennun silmissä. “Voidaanko olla piilosta?” kollipentu kysyi isältään edelleen tapittaen tätä suurin silmin….
228 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Lonkero Leirissä oli hiljaista. Vapaalla olevat kissat lekottelivat hiirenkorvan aurinkoläikissä ja antoivat lämmön sukia heidän turkkejaan. Vesiputous kohisi voimakkaasti ja loi leiriin paratiisinomaisen tunnelman. Kaikki oli seesteistä. Kaikki paitsi Sähkötuho. Sähkötuho, ennen niin tyyni kissa, ei ollut enää pitkään aikaan kyennyt pysymään täysin paikallaan. Hänen…
226 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Viileän tuntuinen tihkuttava saderypäs tiputteli pieniä pisaroita vasten turkkia. Päivä kuului niihin harvoihin, jolloin taivaalta satoi jotain alaskin. Vesisateita esiintyi nykyisellään vain harvakseltaan ja käynnissä olevakin tuntui olevan häpeäksi muille vesisateille. Sitä saattoi vain ihmetellä, että jos hiirenkorva jo alkoi näin kuivasti niin olisiko luvassa…
226 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Päivät parantajan pesän yrtin tuoksuisessa hämäryydessä sulautuivat toisiinsa tylsyydessään niin, että ajantajuni tuntui jättävän minut. En ollut koskaan kuvitellut olevani kissa, joka jatkuvasti tarvitsee jonkinlaista viihdykettä elääkseen, mutta siinä minä nyt makasin, täysin lamaantuneena päivieni yksitoikkoisuudesta. Huokaisin syvään. Hehkuaskel oli ilmoittanut, että en saisi lähteä…
228 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Heräsin juuri ajoissa aamupartioon. Onnekseni Lampiväre oli päättänyt, että kävisimme tänään läpi joitain saalistusjuttuja ja Kärppämyrsky sekä Säihkytassu saisivat liittyä seuraamme. Siinä odotellessamme Kärppämyrskyä puhkesi pieni keskustelu minun ja toisen oppilaan välille. “Oletko sinä joutunut ikinä kiipeämään oravan perässä puuhun?” kysyi Säihkytassu, jota selvästi mietitytti…
215 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Paiskin hommia parin muun oppilaan kanssa pentutarhan ja klaaninvanhimpien makuualusten parissa. Olin juuri nostamassa viimeistä likaista sammalkasaa suurempaan likaisten ulosvietävien kasaan minuun muksahti jotain. Tiputin sammalleet vahingossa ja niitä leijaili vähän joka suuntaan. Puhahdin ärsyyntyneesti ja käännyin katsomaan minuun törmännyttä kissaa. Hän sattui olemaan Säihkytassu,…
176 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta oli ollut onnessaan, kun Aaltosalama oli pettymyksen jälkeen saanut viimein oman, pienen pennun. Kun harmaanruskea soturi oli saapunut sisään leiriin partion päätteeksi, hän oli ilokseen huomannut parhaan ystävänsä leirin pääaukiolla ensimmäistä kertaa tyttärensä kanssa. Se sai Sulkavirran ilahtumaan, joten hän kiiruhti oitis ystävänsä ja…
249 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Aamuraita oli jonkin aikaa sitten synnyttänyt kaksi pentua, joiden isä oli yllätykseksi Hiljaisuusvarjo. Lepakkohuutoa oli hieman kiinnostanut lapsellisen kollin pennut. Olivatko he kenties perineet isänsä näköä tai ehkä vain hänen luonteenpiirteitään – tai eivät lainkaan mitään. Lepakkohuuto oli aina välillä saattanut nähdä pennut telmimässä leirissä,…
258 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Viime aikoina askeleeni olivat partiossa tuntuneet raskaammilta. Viime aikoina tarkoitin oikeastaan viime päiviä: poikkeuksellinen ja epämukava tilani oli alkanut yllättäen ja iskenyt minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kävellessäni partion hännillä ei keskittymiseni jaksanut pysyä hiirenkorvan herättämien eläinten hajujäljissä, vaan huomasin jääväni tuijottamaan hiljalleen keinuvaa ympäristöäni….
