Eloklaanin tarinat
504 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Heilautin korviani, kun kuulin Leimusilmän kutsun. Parantaja katsoi minua ja muita oppilaita päin ja huitaisi hännällään merkiksi jo palata pesään. Katsoin muita hieman pahoitteleva ilme kasvoillani. “Minun täytynee lähteä nyt. Pitäkää te kaksi hauskaa, mutta jos mitään juoruilette, tulkaa kertomaan minullekin kaikki parhaat juorut aamulla”,…
456 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra //Haavemuiston mieli on järkkynyt, joten tarinassa esiintyy kuolleita hahmoja. Nämä hahmot ovat vain Haavemuiston kuvitelmaa, eivätkä siis totta. Kun Lieskakajo tarttui Kharonia tämän niskanahasta, kolli vetäytyi vaistomaisesti taaksepäin ja irrottautui vanhemman soturin otteesta. Hän katsoi yhä hurjistuneempana kollia, jota oli pitänyt ystävänään. Hän olisi halunnut…
350 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Korppisiipi oli määrännyt minut partion johtoon, joten varapäällikön käskystä olin johdattanut partion perässäni ulos leiristä. En vieläkään ollut täysin tottunut siihen, miten vapaasti saimme taas elää. Partion johtaminen tuntui valtavan suurelta vastuulta ja vapaudelta verrattuna siihen, millaisissa oloissa olimme eläneet vielä jokin aika sitten. Täytyi…
346 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Huolehtiva katseeni synkkeni ja mieleni murtui, kun kuuntelin ystävääni, Kharonia. Kolli höpisi niin sekavia ja valheellisia juttuja, että se sai minut huolestumaan todella laikukkaan kollin mielentilasta. Kollin ääni oli täynnä katkeruutta, vihaa ja synkkiä tunteita. Ja pahinta oli, että ne kohdistuivat minuun. Laskin päätäni varovaisesti…
233 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Katselin hymyillen perhopennun perään kun tämä loikki kimalaistoiveen perään ulos pesästä. Hymyilin hellästi ja ikävöin tätä jo nyt mutta tiesin että minun ei pitäisi huolehtia hänestä sillä kimalaistoive oli hyvä hoitaja naaralle vaikka tunsin kyllä kovaa halua päästä naaraan luo ja jutella hänen kanssaan yhä….
446 sanaa | 11 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu ”Hilehuurre! Eikö sana kuulu?” Hopeanharmaa kolli käänsi katseensa Korppisiipeen, klaanin nykyiseen varapäällikköön nopeasti, mutta hämmentyneenä. Soturi oli ollut niin keskittynyt Nokkospilven kanssa rupatteluun, ettei ollut kuullut varapäällikön tehtävänjakoja ollenkaan. ”Ei kuulu. Sanoitko jotain?” Hilehuurre naukaisi tavanomainen, pieni virne kasvoillaan. Osa vitsiä oli se, Korppisiivellä…
184 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Katsoin parantajaa suoraan silmiin sydän kurkussa.. pyyntöni tuntui repeytyvän riekaleiksi liian aikaisen kysymisen vuoksi. ”Kiitos kun Edes ajattelet asiaa…” Huudan sisimpääni myöten mutta sain sain kuitenkin sanat tulemaan ulos hiljaa kuiskaten. Sydämeni tuntui olevan riekaleina ajatukseni tuntuivat myrskyävän elämäni tuntui olevan pelkkää pettymystä surua menetystä…..
314 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kharon-parka makasi sotureiden pesän perällä sotkuisilla sammalillaan ja yritti saada nukutuksi. Painajaiset kiusasivat riutunutta soturia. Hän oli saanut viime päivinä hieman enemmän voimaa, kun Liljatuuli oli pesän tyhjennettyä käynyt juttelemassa hänen kanssaan useana päivänä peräkkäin. Parantajakissan lohdulliset sanat saivat Kharonin voinnin hetkellisesti aina hieman paremmaksi….
350 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Hengitin raskaalla ja haparoivalla tavalla. En ollut kyennyt kohtaamaan Nokkospilveä useampaan auringonnousuun, olin väittänyt naaraalle olevani kiireinen. Minua ahdisti, sillä välitin Nokkospilvestä, mutta ystävänä. Olin yrittänyt pakottaa itseäni kokemaan romanttisia tunteita ja välillä minä väitinkin itselleni, että rakastin Nokkospilveä romanttisella tavalla. Todellisuudessa koin toiseen vain…
215 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Vienotassun kysymys löi Leimusilmän hetkeksi ällikältä. Hän räpytteli silmiään yllättyneenä ja levitti sitten naamalleen leveän hymyn peitelläkseen todellisia tuntemuksiaan. ”Jaa-a, vai että parantajaoppilaaksi?” hän hymähti ja laski katseensa tassujensa juuressa levällään oleviin yrtteihin. ”Niin”, Vienotassu kuului maukuvan hiljaisella äänellä. Vaikka Leimusilmä hymyili edelleen, hänen päänsä…
