Eloklaanin tarinat
261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Hiljaisuus oli tappaa minut. Istuskelin parin maailman pitkästyttävimmän eloklaanilaisen kanssa odottamassa Jääviiltoa ja tämän mukana olevia Unikkohämyä ja Konnavarjoa. Omat vahdittavani – Uskolintu ja Huurrehuiske – olivat saaneet kiinni rastaan, päästäisen ja oravan, eivätkä he harmikseni olleet aiheuttaneet ongelmia partion aikana. Ärsyttävän kuuliaista sakkia. Kun…
271 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Kuutamolaine oli juuri palannut sateisen koleasta partiosta leiriin turkki vettä valuvana ja nenäänsä niiskuttaen, kun Tähtimötaivas oli yllättäen rynnännyt hänen ohitseen kuin vauhkoontunut saaliseläin. Nuorempi soturi pysähtyi vasta leirin reunalla ja lyyhistyi sinne. Kuutamolaine huomasi naaraan vavahtelevan voimakkaasti, ja hän arvasi tämän itkevän. Soturitar katseli…
356 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Katselin vihaisena, kun Hiilihammas käveli omalle pesälleen sukimaan itseään. “Hyvä reaktio”, jonka olin toivonut saavani ei ollut sitten tullutkaan ja se teki minut entistäkin vihaisemmaksi. Olisin halunnut joko riidellä kunnolla tai sitten olla riitelemättä ollenkaan. En tiennyt yhtään mitä tehdä joten ärähdin vain vihaisesti ja…
348 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra ”Älä niskuroi”, Jääviilto murahti Konnavarjolle ja väläytti tälle valkeita hampaitaan, ”jos et saalista, voin aivan hyvin antaa sinulle rangaistuksen.” Tabbykuvioinen eloklaanilaiskolli siristi epäröiden keltaisia silmiään. Kolli oli jo avaamassa suutaan kaiketi vastustaakseen Jääviillon käskyä, mutta kun punaturkkinen soturi otti askeleen tätä kohti, Konnavarjo sulki suunsa….
403 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Vatsaani oli kalvanut ontto tunne koko päivän. Sille oli syynsä – tänä yönä pelastajat hakisivat panttivangit kotiin. Jos siis kaikki menisi suunnitelman mukaan… Epätoivotussa tapauksessa me epäonnistuisimme ja jäisimme kiinni kuolonklaanilaisille ennen kuin edes pääsisimme Mesitähden ja Leimusilmän luokse, mutta olin kieltänyt itseäni ajattelemasta sitä…
537 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Elandra Lätäkkölempi oli seissyt aloillaan Eloklaanin leirin sisäänkäynnin edessä, kun Henkäystähti oli riistänyt vihollisklaanin parantajan hengen kaikkien silmien edessä. Nuori soturi ei kuitenkaan ollut katsonut isäänsä ja kuolevaa parantajakissaa, vaan eloklaanilaisia. Hän oli katsonut, miten leirissä elävien kissojen kasvoille oli ilmestynyt kauhun- ja surunsekaisia katseita….
665 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Harjoittelimme hieman ja leikimme sen jälkeen. Se oli ollut mielestäni erittäin mukavaa. Sädepentu oli kelpo kissa ja pidin hänestä kovin. Hänen energisyytensä tuppasi tarttumaan. Kuitenkin käänyin ympäri ja tassuttelin poispäin nuoresta kollista antaen tämän mennä takaisin pentutarhalle rauhassa. Lähdin suuntaamaan seuraavaksi sotureiden pesään ja heti…
1343 sanaa | 30 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Olin kuullut, että Vihalehti – joka oli juuri nimitetty – oli yrittänyt karata klaanista ja tullut teloitetuksi. Kävin mielessäni olisiko ollut mahdollista, että jos hänestä olisi tullut ystäväni, hän olisi ottanut minut mukaansa ja minutkin olisi teloitettu. Tai olihan hän karannut aiemminkin emon kanssa, joten…
305 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Tassutin väsyneenä pentutarhaan pitkien leikkien jälkeen. Käärmekulta oli leikittänyt minusta voimat pihalle ja, kun pääsin pentutarhaan saakka lysähdin Sypressikuiskeen vierelle ja nukahdin melkein samoin tein. Kukkien peittämä niitty näytti liiankin rauhalliselta. Lähdin pomppimaan keskelle sitä aivan innoissani kunnes yhtäkkiä minua vastaan juoksi Käärmekulta. “Hei Sädetähti”,…
315 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Menin emon mukana takaisin pentutarhaan. Emmin hetken ennen kuin kävin makuulle Lehtomyrskyn vierelle. “Missä Korpipentu on?” kysyin hiljaa. Minua ei väsyttänyt lainkaan ja minua huoletti suuresti saisinko unta ollenkaan. “Hän tulee kohta”, Lehtomyrsky naukui lempeästi. Koitin sulkea silmäni mutta minua ei unettanut laisinkaan. Ikävä olo…
