Eloklaanin tarinat
160 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Korppisiipi ja Hiilihammas kävelivät pentutarhalle huolestunut katse silmissään. Hiilihammas meni puhumaan Minttuliekin kanssa jotain Ampiaispennusta. Kolli istahti ja nuolaisi rintakarvojaan, katsoin kollia iloinen pilke silmissäni, voisimmeko leikkiä jotain. Lähestyin kollia reippaasti ja istahdin tämän eteen. Ruskea kolli käänsi sinisen katseensa minuun. ”Haluatko leikkiä kanssamme?” kysyin…
549 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Hiiri rapisteli osittain lakastuneiden lehtien päällä autuaan tietämättömänä sitä vaanivasta vaarasta. Olin äkännyt pikkuotuksen vasta hetki sitten ja jäänyt pitämään sitä silmällä. Jyrsijä kulki pikkuruinen nenä maassa kiinni ja pysähtyi välillä tonkimaan lehtien ja maa-aineksen seasta jotakin, jonka se sitten tunki suuhunsa. Lehtikato puski päälle…
179 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Katsoin Ampiaispentua uskomatta korviani. Miten hän saattoi suhtautua tilanteeseen noin kevytmielisesti? Oli pelkästään tuurista kiinni, että hän oli selvinnyt. Niin moni asia olisi voinut mennä pieleen, ja Ampiaispentu vain käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuin minä en olisi ollut huolesta suunniltani. ”Miten voit sanoa…
287 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Viimeinen asia mitä muistin, oli minua syleilevä jääkylmä vesi ja vedestä syntyvä kohina korvissani. Ollessani vedessä, olin pelännyt kuolemaa. Raotin hitaasti silmiäni tietämättä missä olin. Pelko oli hävinnyt, mutta minua paleli yhä. Meni hetki, ennen kuin heräsin kunnolla. En ollut enää vedessä, mutten myöskään omalla…
250 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Olin suunnattoman helpottunut siitä, että Ampiaispentu selviäisi, vaikka pelkäsinkin hänen sairastuvan. Leimusilmä oli kertonut minulle, että riski sairastua vaarallisiinkin tauteihin kasvoi kylmettymisen seurauksena. Jos Ampiaispentu sairastuisi, en antaisi itselleni ikinä anteeksi huonoa arviointikykyäni. Toisaalta en tiennyt, kykenisinkö siihen muutenkaan. Olin ollut uskomattoman vastuuton, ja toivoin,…
646 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Avasin unisena silmäni ja näin auringon nousevan. Taivas punersi ja pilvet näyttivät pehmeiltä. Hymyilin elämälleni itsekseni, eilinen tieto siitä ettei Minttuliekki olekkaan emoni järkytti minua yhä, muistan sen ikuisesti. Odittelin että muut heräisivät, minulla oli suden nälkä. Minttuliekki heräsi ja katsoi minuun lempeästi. ”Eikö sinun…
424 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Luolaan asteli kolmen kissan joukko. Hämärässä en ensin erottanut kunnolla, keitä he olivat tai oliko Aaltotassu itse edes mukana, mutta kun yksi heistä avasi suunsa ja kysyi kysymyksen, kylmät väreet liikkuivat aaltoina selkäpiitäni pitkin. Ruusutuikkeen ääni palautui mieleeni kristallin kirkkaana. Ilmeisesti myös Mahlahalla oli tunnistanut…
387 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Olin juossut leiriin Ampiaispennun kanssa niin nopeasti kuin olin suinkin pystynyt. Luotin siihen, että Kultatassu tuli perässäni, sillä hetkellä ei ollut aikaa jäädä odottamaan vastanimittyä oppilasta. Leirin pääaukiolle päästyäni juoksin suoraa tietä parantajan pesälle. Kiitin onneani, että Liljatuuli oli pesällä. Sisareni katsoi hetken ajan hämillään…
248 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Katsoin Minttuliekki hämmästyneenä. ”Mutta kun sinä olet emoni” sanoin hieman surullisena. ”Aurinkopentu, en ole oikea emosi” hän sanoi hiukan epävarmalla äänellä. Suru sumensi silmäni, oliko koko elämäni valetta. Katsoin minttuliekkiä surullisesti silmiin. Nousin ylös ja kävelin pois hänen vierestään, menin istumaan pesän nurkkaan. Miten voi…
713 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Pimeys ei laskeutunut yhtäkkisesti, yönmustan verhomaisesti taivaalta putoavan esteen lailla, vaan se täytti ilman hiljalleen, kuin pesään salakavalasti hiipivä savu. Sen äänetöntä saapumista ei huomaa, ennen kuin ilta on pimentänyt taivaan ja kirkastanut sen tähdet. Silti yritin pitää silmällä pentutarhan suulta virtaavaa haaleaa päivänvaloa,…
