Eloklaanin tarinat
158 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Näin Käärmekullassa hänen kovan yrityksensä olla optimistinen ja iloinen. Pohdin hetken oliko se yritys piristää minua vai oikeasti olla iloinen. Päästin ulos pienen huokauksen. “En ole tehnyt paljoa muuta kuin partiointia ja muita soturintöitä”, sanoin ja sydämeni muljahti. Tunsin sen ikävän tunteen, joka palasi aina…
159 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Miten vain”, vastasin Kuutamolaineelle kuitenkin salaa toivoen, että hän haluaisi mennä yhdessä. Kuutamolaine vilkuili ympärilleen ja heilautti sitten hännäntöpöään. “Tule sitten”, hän sanoi ja virnistin leikkisästi. Lähdimme yhdessä kävelemään. “Haluan vielä sanoa, että voin setviä tämän tilanteen kanssasi niin hyvin kuin osaan jos vain haluat…
154 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis “No kyllä minä pian taas pääsen vierellesi sinne. Sitten sotureiden pesässä tuleekin taas hetkeksi ahdasta, kun olen vain löhöillyt ja lihonnut täällä, kun muut ovat raataneet siellä partioissa ja leirissä”, nauroin hyväntuulisesti ja hymyilin kumppanilleni, kun hän totesi jo kaipaavansa minua luokseen soturien pesään. Minäkin…
868 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis “Kääpätassu!” kuului Korpikasteen kiihtynyt nauku. Naaras oli koko päivän aamusta asti mäkättänyt hänelle mistä vain ikinä saattoikaan. Soturiuus taisi nousta tälle kissalle hattuun. Ei Kääpätassu tietääkseen ollut erityisen paljoa häntä nuorempi loppujen lopuksi. Kääpätassu kääntyi katsomaan Korpikastetta, jonka silmissä oli vihaa loistava ilme. Tuntui siltä,…
248 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Nopsaliekin vastaus sai Kuutamolaineen ajatukset pysähtymään hetkeksi. *Onko Talvikkitakku todella ystäväni?* hän toisti kollin esittämän pohdinnan mielessään. He olivat olleet Talvikkitakun kanssa yhdessä aina oppilasajoista asti. Takkuturkkinen naaras oli jo silloin osannut olla piikki hänen lihassaan, mutta lopulta he olivat onnistuneet löytämään yhteisen sävelen ja…
179 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Huomasin äkkiä, ettei Perhopuro ehkä kuitenkaan ollut parhaimmassa mielentilassa saalistamista varten. Olin kyllä saanut oravan napatuksi, kiitos nuoren soturin, mutta vaikutti siltä, että kyse oli ollut enemmänkin vahingosta kuin tarkoituksellisesta strategiasta. “Olemme olleet ulkona jo riittämiin. Eiköhän viedä tämä orava leiriin. Olen varma, että…
197 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin suorastaan kateellinen Hiilihampaalle. Hän tuntui olevan niin vahva. En ymmärtänyt miten kukaan pystyi kestämään niin paljon menetystä ja nousemaan silti jaloilleen joka päivä. Huokaisin ja seurasin rakasta isoisääni. Pian olimmekin jo löytäneet oravan, joka kaikessa rauhassa piilotteli jossain pusikoissa. Lähdin kiertämään Hiilihampaan kanssa vastakkaiseen…
152 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Varpulaulun vointi kieltämättä huolestutti minua merkittävissä määrin, sillä kolli vaikutti sekavalta ja ajoittain myös poissaolevalta. Minusta hänen olisi ollut parasta käydä puhumassa Leimusilmän kanssa; parantaja tiesi varmasti parhaiten, miten häntä voitiin auttaa. Oli kuitenkin ihan eri asia, halusiko Varpulaulua sitä. Avusta ei ollut mitään hyötyä,…
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kuutamolaineella tuntui olevan sitten kummallinen ystävä. Kuuluiko ystävien edes hankaloittaa omaa elämää? En itse ainakaan uskonut niin. Huokaisin. “Minusta sinun pitää miettiä, onko tämä ystävä todella ystäväsi. En itse ainakaan pitäisi kauheasti tuollaisesta käytöksestä”, nau’uin. Harvinaisen omituinen aamupartio, jos minulta kysyttäisiin, mutta minä rakastin muutosta…
168 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Hymähdin ja painauduin lähemmäs kumppaniani. Hän tuntui pitävän yllä jonkinlaista toivoa siitä, että kaikki kääntyisi parhain päin. Niin olisin kyllä mielellään itsekin tehnyt, mutta veljeni menettäminen painoi edelleen raskaasti. Ei ollut helppoa noin vain unohtaa. Joskus tosiaan tuntui, että en ikinä pääsisi eroon ikävästä, mutta…
