Eloklaanin tarinat
210 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Pudistelin päätäni purskahtaen itkuun. Ei Kortetuike ymmärtäisi. Miksi veisin hänen aikaansa turhaan? Olin pelkkä taakka. Hänellä oli paljon muutakin tekemistä, ihan varmasti oli. Ja kyllä minussa oli vikaa. Olin kaikin tavoin vioittunut. Aivoni olivat rikki, näin jotain kuolleita kissoja ja kuulin ääniä. Miten se ei…
211 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Sydämeni tuntui painavan enemmän ja enemmän joka kerta, kun Hiilihammas mainitsi isäni. Olisimpa kerennyt tapaamaan tämän kunnolla. Ei. Olisipa hän jäänyt eloon. Huokaisin kivuliaasti ja koitin päästä eroon epämukavista ajatuksista. “Voisimmeko me tehdä jotain? Saalistaa vaikka. Haluan saada ajatukset muualle”, kysyin ja vilkuilin ympärilleni. Sää…
204 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu “Sanonta kuuluu, että aika kultaa muistot”, lausahdin hiljaa ja kohotin katseeni puiden latvoihin, “ja se on kyllä totta. Ennen kaikkien menettämieni kissojen muisteleminen tuotti niin hirveää tuskaa, että tunsin kuolevani siihen. Kuitenkin ajan myötä aloin saada muistoista lohtua.” Vedin syvään henkeä ja annoin sitten…
173 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Korpikasteen marssittua suutuspäissään pois paikalta Varpulaulun kuori alkoi murtuilla. Vaikutti siltä, että kolli yritti olla vahva siskonsa nähden, vaikka oikeasti hänellä oli vaikeuksia pitää itsensä kasassa. “Ei sinussa ole mikään vialla, Varpulaulu”, nau’uin tyynnyttelevästi ystävälleni ja kävin istumaan hänen viereensä. “Eikä sinun tarvitse pyytää anteeksi,…
480 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Huokaisin Kuusikkotassulle. Olin näyttänyt hänelle saman liikkeen varmasti kymmenen kertaa, mutta naaras tuntui vain olevan joko huono taistelemisessa tai sitten vain huono ymmärtämään ohjeitani. “Sanonko jotain epäselvästi?” kysyin katsellen tuon toivotonta yritystä pyyhkäistä Sädesäihkeeltä jalat alta. Soturi oli tullut auttamaan minua ja oppilastani harjoituksissa, sillä…
164 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Korpikaste ärähti jotain minulle ja Kortetuikkeelle. En kunnolla kuunnellut sanoja, mutta ei minun tarvinnut, sillä hänen aikeensa tuli selväksi ilman sanojakin. Naaras nimittäin huiteli menemään. Olisin seurannut häntä ja pahoitellut, mutta en ehtinyt kunnolla sisästämään tapahtumia ennen kuin hän oli marssinut jo niin kauas ettei…
308 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Rontti oli päätynyt juttelemaan viimein Eloklaanin päällikölle, Mesitähdelle. Hän oli pyytänyt ikuisuudelta tuntuvan takertelun jälkeen lupaa liittyä viimein viralliseksi osaksi Eloklaania. Klaanin päällikkö olikin ollut yllättävän rento ja iloinen asiasta, ei lainkaan epäileväinen, kuten Rontti oli pelännyt. Rontti istuskeli taas kerran leirin laidalla tuijotellen vainoharhaisena…
170 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Hengitin sisään ja pidättelin itkuani. En voinut alkaa itkemään taas, kun Käärmekultakin itki. “Ei se ole sinun vikasi”, kähisin ja siirryin lähemmäs kumppaniani. Oli minun syytäni. Minun typeryyteni oli saanut hänetkin itkemään. Halusin pahoitella, mutta en saanut sanoja suustani. Kurjuus ja suru tuntuivat ylivoimaiselta, mutta…
160 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kuuntelin vanhemman kollin sanoja keinahdellen käpälilläni. Olin niin lähellä itkua ja Hiilihampaan sanat. Ne sanat. Ne saivat minut itkemään. Painoin pääni toisen turkkiin ja nyyhkytin. Hiilihammas silitti selkääni hännällään. Nyyhkytykseni laantuivat hiljalleen ja nostin pääni. “Mihinköhän olisin joutunut ilman sinua? Kiitos kaikesta, Hiilihammas, kiitos”, nau’uin…
174 sanaa | 4 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu “Ikävä ei koskaan katoa, mutta se helpottaa.” Silitin kevyesti hännälläni Perhopuron kylkeä, kun naaras näytti olevan itkuun purskahtamaisillaan. Tiesin tuon ilmeen liiankin hyvin – olin nähnyt sen monien klaanitoverieni kasvoilla etenkin sodan jälkeen, kun niin moni ystävä ja perheenjäsen oli menettänyt henkensä, ja elämistä…
