Eloklaanin tarinat
179 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Huomasin äkkiä, ettei Perhopuro ehkä kuitenkaan ollut parhaimmassa mielentilassa saalistamista varten. Olin kyllä saanut oravan napatuksi, kiitos nuoren soturin, mutta vaikutti siltä, että kyse oli ollut enemmänkin vahingosta kuin tarkoituksellisesta strategiasta. “Olemme olleet ulkona jo riittämiin. Eiköhän viedä tämä orava leiriin. Olen varma, että…
197 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin suorastaan kateellinen Hiilihampaalle. Hän tuntui olevan niin vahva. En ymmärtänyt miten kukaan pystyi kestämään niin paljon menetystä ja nousemaan silti jaloilleen joka päivä. Huokaisin ja seurasin rakasta isoisääni. Pian olimmekin jo löytäneet oravan, joka kaikessa rauhassa piilotteli jossain pusikoissa. Lähdin kiertämään Hiilihampaan kanssa vastakkaiseen…
152 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Varpulaulun vointi kieltämättä huolestutti minua merkittävissä määrin, sillä kolli vaikutti sekavalta ja ajoittain myös poissaolevalta. Minusta hänen olisi ollut parasta käydä puhumassa Leimusilmän kanssa; parantaja tiesi varmasti parhaiten, miten häntä voitiin auttaa. Oli kuitenkin ihan eri asia, halusiko Varpulaulua sitä. Avusta ei ollut mitään hyötyä,…
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kuutamolaineella tuntui olevan sitten kummallinen ystävä. Kuuluiko ystävien edes hankaloittaa omaa elämää? En itse ainakaan uskonut niin. Huokaisin. “Minusta sinun pitää miettiä, onko tämä ystävä todella ystäväsi. En itse ainakaan pitäisi kauheasti tuollaisesta käytöksestä”, nau’uin. Harvinaisen omituinen aamupartio, jos minulta kysyttäisiin, mutta minä rakastin muutosta…
168 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Hymähdin ja painauduin lähemmäs kumppaniani. Hän tuntui pitävän yllä jonkinlaista toivoa siitä, että kaikki kääntyisi parhain päin. Niin olisin kyllä mielellään itsekin tehnyt, mutta veljeni menettäminen painoi edelleen raskaasti. Ei ollut helppoa noin vain unohtaa. Joskus tosiaan tuntui, että en ikinä pääsisi eroon ikävästä, mutta…
202 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Katselin siinä seotessani Kortetuiketta ja mieleeni puski ajatus hänen todellisuudestaan. Oliko kolli todella siinä vai kuvittelinko hänetkin? Entä jos hänkin oli kuollut, mutta näin taas harhoja. Lopetin hänen hengityksensä imitoimisen hetkeksi ja värähdin kauemmas. Tarkkailin kollia varovaisesti. “Ei hätää. Olet ihan turvassa kanssani”, hän naukui…
161 sanaa | 4 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Elandra Oli suorastaan harmillista kuulla, millaiseksi Varjoliekki koki suhteensa toiseen tyttäreensä. Kermanvärinen kolli oli selvästi äärimmäisen ylpeä jälkikasvustaan, mutta kun keskustelu kääntyi Ropinaroihuun, soturin katse muuttui sumuiseksi. Varjoliekki oli kertonut, ettei hän saanut yhteyttä tyttäreensä. Se tunne oli minulle enemmän kuin tuttu. Vaikka rakastinkin jokaista…
192 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu //YLLÄPIDON VIESTI: KP-BOOSTI UNOHTUNUT LISÄTÄ Pystyin miltei näkemään, kuinka tummat pilvet vyöryivät jälleen Perhopuron ylle, kun nuori soturi yhtäkkiä ehdotti, että tekisimme jotain, jotta tämä saisi ajatuksensa muualle. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan; joskus pelkkä tekeminenkin auttoi suruprosessissa ja eteenpäin pääsemisessä. Perhopuro tarvitsi…
181 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Hei, ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää”, kiirehdin tyynnyttelemään, kun Varpulaulun hengittäminen kävi koko ajan vaikeamman näköiseksi. Hänellä oli mitä luultavammin paniikkikohtaus, ja minun olisi keksittävä keino saada hänen hapenottonsa tasaantumaan, jotta hän ei pyörtyisi. “Varpulaulu, katso minua”, ohjeistin kollia lempeästi mutta jämäkästi. Varpulaulun paniikinomaisen sumuinen…
644 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Jokin karvainen kutitti Kuutamolaineen nenää ja sai hänet aivastamaan. Hän raotti silmiään väsyneenä, eikä oikeastaan edes yllättynyt nähdessään Talvikkitakun vänkäytyneenä samaan petiin hänen kanssaan. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta saman kuun sisällä, ja mustavalkoinen soturitar alkoi pikkuhiljaa olla kypsänä toverinsa lapselliseen käytökseen. “Talvikkitakku,…
