Eloklaanin tarinat
368 sanaa | 9 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Ampiainen Makoilin maakualusillani ja yritin saada unta. Lopulta kuitenkin luovuttan ja loikkaan turhauttuneena pystyyn, loikin nopeasti ulos pesästä etsimään seuraa. Huomasin nopeasti kauniin vienotassun katsomassa tuoresaaliskasaa. Kallistin hitusen päättäni ja päädyin sitten hakemaan sieltä riistaa ystävälleni. Napasin sieltä päästäisen ja loikin naaraan luo. ”Katso! Minä…
311 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Katselin katajanmarjoja hetken ja söin ne sitten mukisematta. Kipu lieveni ja lopulta katosi täysin. Vedän kynnet sisään ja katselen raasttetuja sammalia. ”Voinko nukkua vähän?” kysyn silmät viirussa, minua unetti kamalasti. Mestarini nyökkäsi ja talsi matkoihinsa. Minä taas käperyin sammaliin ja suljin silmäni, nukahdan nopeasti. Jonkin…
380 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Sisareni oli juuri kompastunut minuun mutta ei minua haitannut. Pudistin päätäni naaraan pahoitteluille. “Ei haittaa”, naukaisin ja hymyilin sisarelleni. Hän näytti tyytyväiseltä, etten ollut vihainen ja istahti viereeni. “Miten sinulla menee?” hän kysyi. “Ihan mukavasti”, sanoin ja haukkasin palan saaliistani. Työnsin sitä hieman kohti Korpitassua,…
389 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen ”Niin minäkin sinua!” kuiskaan kumppanini perään. Niin, niin minä rakastin ja tulisin aina rakastamaan. Lasken pääni sammalvuoteelle ja suljen silmäni, tarvitsin lepoa. Yritin nukahtaa ja monen hetken kuluttua onnistuinkin. Aukaisin silmäni kauniilla aukiolla, tassutin eteenpäin ja yllätyksekseni haistoin kuusihännän hajun. Silmäni laajenevat raukkaudesta ja loikin…
170 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Soturikissa ”Huhuu? Saisinko tulla katsomaan Lehtomyrskyä?” Kysyin huolestuneena. ”Tule vain, mutta ole varovainen hän on vielä heikkona.” ”Hei lehtomyrsky!” Olin iloinen että sain tavata hänet. ”Kuusihäntä… haluaisin kertoa sinulle jotain!” Lehtomyrsky sanoi. Kosketin Lehtomyrskyn kuonoa ja kehräsin. ”M-minä odotan uutta pentuetta.” Hän sanoi. Minusta tuntui että…
156 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Perhotassu kertoi hieman siitä, mitä tiesi siitä ajasta, kun Kuolonklaani oli vain ottanut Eloklaanin hallintaansa. Jänöpentu sääli klaanitovereitaan. Hän olisi halunnut, että klaanien välillä olisi aina rauha. Hän saattoi vain kuvitella sen, miten kaikki pelkäsivät päivästä päivään, että heille tapahtuisi jotain. “Miten Eloklaani sitten pelastui?”…
160 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Mietin hetken. Kollin kysymys oli hiukan hankala minulle, sillä olin vain pieni pentu, kun Eloklaani oli jo päässyt Kuolonklaanin vallasta. “No siis. En tiedä heidän motiivejaan mutta voisin olettaa, että he halusivat meidän metsästysmaamme. Sodan aikana meidän reviireillemme tuli myös sellainen joukko, jotka kutsuivat itseään…
189 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Kun aihe vaihtui taas Eloklaanin ulkopuolisiin kissoihin, Jänöpennulla olisi riittänyt höpötettävää, mutta yhtäkkiä kaikki se tuntui jotenkin katoavan hänen mielestään. “Oletko sinä koskaan jutellut Kuolonklaanilaisten tai klaanittomien kissojen kanssa?” Jänöpentu kysyi. Hän ei keksinyt oikein mitään muutakaan sillä hetkellä. ”En ole. Meillä on kyllä joka…
177 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Nyökyttelin. Kolli vaikutti tosi syvälliseltä vaikka olikin niin nuori. Hymyilin. “En oikein tiedä. Minulle kyllä riittää hyvin ystävät. En koe mitään suurta tarvetta perustaa perhettä mutta varmaan senkin aika näyttää”, sanoin pohdiskellen. Ehkä joskus vielä löytäsin rinnalleni oikean kissan, jonka kanssa saisin pentuja. Se ei…
182 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Jänöpentu kuunteli keskittyneesti, kun Perhotassu kertoi hänelle hänen emostaan. Jänöpentu sääli häntä hieman. Olisi varmasti hirveää tajuta, ettei voisi enää elää normaalisti, kun olisi menettänyt yhden jalkansa. “Hän oli urhea, kun jaksoi kuitenkin aina vain jatkaa, vaikka olikin vastoinkäymisiä. Niin minäkin haluan toimia”, Jänöpentu ilmoitti….
