Klaanittomien tarinat
530 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Kujakissayhteisö Kharon kulki hieman varuillaan Päivänsäteen ja Tyrskytiikerin perässä syvemmälle kaksijalkalaan. Kolli vilkaisi haikeana taakseen, kun turvallinen metsämaisema katosi kivisten kaksijalanpesien taakse. Laikukas kolli pysytteli sitkeästi kahden muun kissan perässä, kun he mutkittelivat hämäriä kujia pitkin eteenpäin. Muutaman kujan jälkeen he löysivät Keijukaisen…
404 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Kujakissayhteisö Edestäpäin kajasti kaksijalkalan valoa, mikä sai turkkini kihelmöimään odotuksen tunteesta. Kiristin vauhtiani, kunnes liikuin puolijuosten. Haavetassu harppoi rinnallani. Kymmenet ajatukset risteilivät mielessäni kuin jäälohkareet virtaavassa joessa. Olin samaan aikaan toiveikas ja kauhuissani, enkä osannut sanoa, mistä nämä tunteet johtuivat. Matkamme oli kestänyt…
324 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet Hetki Kharonin ja Päivänsäteen välillä oli tosiaankin erilainen kuin aiemmat. Ilmassa ei ollut lainkaan vihaa tai juonittelua, vaan jopa Päivänsäde tuntui olevan täysin vilpitön. Kun tumma naaras lähti liikkeelle, Kharon jäi pieneksi hetkeksi seisomaan aloilleen. Hän katsoi harmaan kissan perään, yrittäen…
154 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Ruska //Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala Heräsin myöhemmin päivällä, oli alkanut hämärtyä. Työnsin kuononi ulos, satoi jälleen lunta. Kömmin ulos pesästä ja istahdin paikoilleni. Tarkkailin ympäristö tarkasti, en halunnut törmätä yhteenkään kettuun tai kissaan. Nousin ylös kun olin varmistanut ettei lähellä ole vaaroja. Kävelin eteenpäin, aion…
197 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet Ymmärsin Haavetassun huolen – jos olisin ollut hän, en olisi varmaan itsekään luottanut itseeni. Jostain syystä halusin kuitenkin saada kollin vakuutetuksi siitä, etten pettäisi häntä, kunhan pääsisimme perille. Halusin olla hänen luottamuksensa arvoinen ja varmistaa, että hän ei joutuisi ongelmiin kaappauksen…
255 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Ruska //Erakko | Heräsin päiväuniltani ykkiä, turkkini oli aivan märkä ja pesän katosta vuosi vettä. ”Hiirenpapanat!” Kirosin ja kömmin pesästä pikaisesti ulos. Hytisin kylmyydelle joka ympäröi minua, vaikka turkkini oli ilmava ja lämmin, minulla oli nyt erityisen kylmä. Näin läpinäkyvästä jutusta mikä oli kaksijalan pesässä, että…
179 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Erakon viha laantui, kun tämä kuuli Päivänsäteen lohduttavat sanat. Samaan aikaan kolli oli häkeltynyt ja helpottunut siitä, että kitka hänen ja matkakumppaninsa välillä oli edes hetkellisesti kadonnut. Jatkuva kinastelu ja tahallaan toisten hermojen raastaminen vei loppujen lopuksi aika paljon energiaa. ”Teillähän on Tyrskytiikeri,…
283 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Ruska //Erakko | Nukuin yön hyvin, häntää ei enää kirvellyt ja sain helposti nukahdettua. Heräsin ja tunsin kauhean kylmyyden turkissani, avasin silmäni unisena ja ravistelin roskat pois keskipitkästä turkistani. Tärisin ympärillä olevalle kylmyydelle, kömmin ulos pesästä ja katselin ympärilleni. Lunta oli maassa vain hiirenmitta, joten ei…
148 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Star //Erakko | ”Niinkö” minä kysyin. ”Kyllä, juuri niin. ”Monet kissat ovat yrittäneet karata mutta jotenkin kaksijalat näkevät aina kun karkaamme, toinen kissa sanoi . ”En tullut tänne kuolemaan, huusin. ”Tulin etsimään perhettäni! Toinen kissa nauroi makeasti. Hassel tuijotti toista kissaa loukkaantuneena. ”Et sinä ketään löydä,…
168 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Star //Erakko | Nuori Hassel kulki metsässä. Hasselin vanhemmat ja sisarukset olivat aikoja sitten hylänneet hänet. ”Voi kun saisin joskus tavata sukulaiseni, Hassel ajatteli. No mutta, tästä lähtien minä kuljen yksin, hän päätti. Eräänä aamuna Hassel huomasi pesänsä tulvivan. ”Nyt äkkiä pois sieltä, joku huusi. Hassel…
