Kuolonklaanin tarinat
476 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Tule vain!” Hihkaisin innoissani. ”Olemme sammalpalloa ja Toivepentu on keskellä ensin!” Toivepentu nyökkäsi Lumikkoviikselle ja hymyili. Isä heitti pallon emolle ja, kun hän oli heittämässä sitä Lumikkoviikselle Toivepentu jatkaisi heiton loikalla. Toivepentu nappasi pallon ilmasta, ja näytti hyvin ylpeältä itseensä. ”Emo on nyt keskellä!” Toivepentu…
380 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Kuu oli vierähtänyt siitä, kun kaksijalka oli kaapannut minut ja Aaltosalaman. Loppujen lopuksi tapaus ei ollut Kuolonklaanissa herättänyt toivomaani paniikkia. Saavuttuamme leiriin emme olleet kohdanneet suurta vastaanottoa, vain surkean Kuuraturkin – edes etsintäpartiota ei varallemme ollut järjestetty. Punatähti oli kuitenkin ollut katoamistapauksestamme kiinnostunut, olivathan reviirillemme…
423 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Liu’tin kynsiäni sisään ja ulos. Olin hyvin jännittynyt. ”Tänään minusta tulee soturi!” ajattelin innokkaana. ”Minun täytyy muistaa käyttäytyä.” Tassutin aukiolle. Matkalla näin Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi!” huudahdin ihan kuin joskus pentuna. Mäntyviiksi syöksyi viereeni. ”Hei, Nupputassu!” hän tervehti innoissaan. ”Paitsi että ethän sinä ole enää kauan-tassu.” naukaisi…
234 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Lehtikadon jälkeinen aika oli ollut yhtä painajaista. Yli äyräidensä tulvineet joet olivat koituneet monen kuolonklaanilaisen kohtaloksi, ja itseäni olivat piinanneet jäinen loska ja muta, joka tarttui kokkareina käpäliin ja vatsaan. Viimeisin oppilaani, kylmäkiskoinen Minkkitassu, oli lähemmäs puolikuu sitten mennyt liian lähelle virtaavaa vettä, liukastunut lumeen…
174 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Hyppelehdin innokkaasti ulos pentutarhasta jäkäläverhon läpi Pyörrepennun kanssa. Veljeni kihisi samaa intoa kuin minäkin. Emo ja isä tulivat perästämme ulos. ”Noh mitä haluatte leikkiä, pikkuiset? Minä ja isä leikimme kanssanne,” Orvokkisydän sanoi hymyillen lempeästi pennuilleen. ”Piilosta!” sanoin hymyillen. ”Vai sammalpalloa?” Mäyräkynsi ehdotti. ”Kokeillaan sitä vain!”…
304 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kaamospentu katsoi hiirtä nälkäisenä, hänkin halusi oman hiiren ja jaksaisi taatusti syödä sen ilman apua! Naaras kuitenkin asteli vaitonaisena makuualustensa luokse ja laski ateriansa petinsä viereen. Naaraan katse oli mietteliäs, kun hän katsoi poikaansa, mutta lopulta Pimentovarjo huokaisi. ”Selvä sitten”, kuului huokaisu ja tummaturkkinen kissa…
221 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Huomenkyyhky katsahti Loisketassuun kysyvänä, sillä oppilaiden välillä vaikutti olevan sähkö ilmassa. Oliko kaksikolle tullut riitaa? Naaras kuitenkin piti katseensa Loisketassussa ja kohotti kulmaansa, kun kolli naukaisi voivansa jo paremmin. ”Emme me pura leiriä!” kollikissa huudahti ja sai osakseen Nupputassulta mulkaisun. ”Emme me pura leiriä. Meidät…
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Yritin parhaani mukaan väistellä pikkuruista Kaamospentua, joka innokkaasti kierteli jalkojeni ympärillä. Kollipentu oli pyytänyt minua opettamaan hänelle taistelua. Juuri kun olin saanut haetuksi itselleni syötävää ja olin valmis rentoutumaan edes pieneksi hetkeksi. Astelin vaitonaisena makuualusteni luo, sillä suustani roikkuva hiiri esti tehokkaasti sekä Kaamospennun torumisen…
333 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Saitte minut.” Mäyräkynsi sanoi antautuvasti ja naurahti. ”Vienkö heidät ulos?” Hän kysyi ja katsoi minua silmissään loistaen rakkaus. Naurahdin ja poimin pennut pois Mäyräkynnen päältä. ”Ei vielä, ensin heidän pitää syödä ja peseytyä.” Sanoin rakastavasti mutta topakasti. Pyörrepentu ja Toive pentu näyttivät närkästyneiltä. ”Emo! Ei…
417 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Pörhistin hieman karvojani. Olin juuri sanomassa hänelle jotain kipakkaa mutta Nupputassu ehti ensin. ”Hei, Huomenkyyhky!” hän naukaisi kohteliaasti. Huomenkyyhky ei kiinnittänyt huomiota Nupputassuun vain käänsi katseensa Loisketassuun. ”Miten voit?” hän kysyi. ”Paremmin.” sanoin ja huiskaisin hännälläni. Tunsin ikävää kipua vielä etutassussani, mutta en kehdannut sanoa…
