Kuolonklaanin tarinat
189 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga TW (sairaus ja kohtaukset) Heräsin taas kipuihini. Sätkin hillittömästi enkä voinut yhtään hallita kehoani. Tunsin Hehkuaskeleen vahvat käpälät jotka pitivät minua paikoillaan. Kun kohtaus oli ohi, retkahdin taas rennoksi. Huohotin kauheissa kivuissa. Päätäni ja jokaista muuta raajaani särki. Hengitykseni kulki vaivalloisesti ja tunsin kuumeen sisälläni….
282 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Murahdin kiukkuisesti. Oppilaat olivat kiskoneet kaikki soturit ulos pesästä katsomaan “kettuja”. Pörhistin karvani, kun huomasin etteivät oppilaat olleet puhuneet pelkkiä valheita. Leirissä todella oli kettu. Huomasin Lumikkoviiksen raapivan kettua kyljistä ja kun otus huomasi naaraan se yritti tappaa Lumikkoviikseä monta kertaa kuolettavalla puraisullaan. Loikkasin ja…
1611 sanaa | 36 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Huomenkyyhky kuljeskeli Lehtikuusilaakson tienoilla ja keräsi kukkasia hiljakseltaan hyräillen. Kylmäliekki oli pettänyt hänet totaalisesti eikä naaras tiennyt voisiko hän antaa sitä enää anteeksi. Naaras ei kuitenkaan halunnut sen antaa pilata hänen hyvää päiväänsä, joten Huomenkyyhky oli tullut keräilemään kukkasia. Naaras poimi myös muutaman kävyn ja…
388 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Nupputassu kantoi kasansa leirin ulkopuolelle. Hän huomasi Sielutassun ja Roihutassun kasojen olevan jo maassa. Nupputassu laski kasansa. Sitten hän lähti leiriin. ”Mitä nyt teemme?” kysyi Roihutassu. ”Odotetaan Loisketassua.” naukaisi Nupputassu. Pian Loisketassu saapui. ”Hienoa, olettekin saaneet siivottua leirin!” Varjokarva kehui katsellessaan leiriä. ”Voisittekin ruveta nyt…
268 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Vilkaisin vierelläni kulkevaa Aaltosalamaa. Olin täysin samaa mieltä, tämä tapaus ei ainakaan parantanut suhtautumistani kaksijalkoihin. Muutenkin kissat näkivät ne vaarallisina ja arvaamattomina, mutta nyt lisäsin mielessäni ”ärsyttävän” otusten kuvaukseen. ”Parempi olisikin ihmetellä”, mutisin tarpoessani ojassa eteenpäin. Sen pohja oli kostea, ja irvistin aina kun jouduin…
445 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Loisketassu katseli auringonlaskua. Sitten hän huokaisi. ”Miten täällä voi olla näin kaunista!” Loisketassu ajatteli. ”Loisketassu!” kuului ulvaisu. Roihutassun pää ilmestyi oppilaiden pesästä. ”Tule sisälle.” Roihutassu naukaisi. Loisketassu laahusti sisälle. Hän huomasi muut oppilaat vuoteessaan. Loisketassu nukahti nopeasti. Loisketassu näki unta siitä, että hän oli taistelussa…
431 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Säikähdin vähän, kun emo yllättäen ilmestyi aukiolle ja alkoi sättiä isää – kuningatar osasi olla pelottava saarnatessaan. Tällä kertaa selvisimme kuitenkin vain varoituksella ja saimme jatkaa leikkejämme isän kanssa aukiolla. ”Nyt se mäyräkyyti!” Myrskypentu huudahti isän pään vierestä, mikä sai raidallisen soturin hätkähtämään. ”Me ansaitsemme…
233 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Juoksin piiloon. Kuulin Lumikkoviiksen laskevan ja huomasin kuinka veljeni livahti Mäntyviiksen taakse. Pinkaisin kohti pentutarhaa ja piilouduin minun, emon ja Pyörrepennun makuusijalle. Kaivauduin syvälle sammaliin. Kuulin Lumikkoviiksen pohtivan ääneen: “Mihinköhän pennut oikein menivät?” Sydämeni läpätti pikavauhtia. Minua jännitti jäänkö ensimmäisenä. Kuulin Lumikkoviiksen tulevan pesään. Hän…
258 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Mitä haluaisitte leikkiä?” Lumikkoviiksi vaihtoi puheenaihetta pokkana. Hän katsoi minua päin. Täytyykö minun keksiä jotain? Veljeni katsoi minua odottavasti. Hermoilin hiukan mutta yritin keksiä jotain. ”Leikitään vaikka piilosta, mitä se nyt onkaan.” Sanoin iloisesti, kun muistin leikin minkä nimen emo sanoi joskus. Lumikkoviiksi nyökkäsi. ”Tiedättekö…
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Katselin leiriä hetken. ”Mennään!” sanoin sitten ja kipitin kohti soturien pesää. Pyörrepentu tuli perästäni mutta Orvokkisydän jäi katselemaan meidän menoamme pentutarhan edustalta. Nuuhkin ilmaa. Haistoin etäisesti tutun tuoksun – isä! ”Haistan isän!” sanoin. ”Se on vanha tuoksu. Isänne oli täällä hetki sitten mutta lähti äskettäin…
