Kuolonklaanin tarinat
327 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Turhatassun ehdotus sai Sulkavirran innostumaan. Naaraan sisällä syttyi liekki, joka kuitenkin sammui nopeasti. Miten hän voisi opettaa oppilaalle mitään, sillä eihän hänkään ollut ollut soturina hädin tuskin päivää pidempään. Sulkavirta nielaisi palan syömästään myyrästä ja mietti hetken. Naaras antoi katseensa taas kiertää leirin pääaukion halki….
288 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Onz Kuuntelin tarkkaavaisesti Sulkavirran vastausta ja nyökkäillen pienesti hänen puhuessaan. Hän vaikutti mukavalta. Ikävä kyllä mukavuudella ei tässä maailmassa selviä. Ja yksin seikkalua Kuolonklaanin reviirillä? Olisinpa jo soturi. Voisin ihan itse tutkia paikat läpi ilman mitään vahtia. Seuraavaksi hän kysyi mielipidettäni Haahkasurmasta. Uppoduin ajatuksiini. Hän oli…
246 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta katsoi rauhallisena edessään istuvaa oppilasta. Turhatassun olemus oli antanut kollista täysin toisenlaisen kuvan Sulkavirralle. Naaras oli ajatellut kissan olevan enemmän kuolonklaanilaismainen. Sen sijaan Turhatassu vaikutti pirteältä ja positiiviselta kissalta. Tuo vastasi kohteliaasti ja osasi jopa pahoitella tekojaan. Sulkavirta ei ollut varma, oliko eleet liioiteltuja,…
375 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Istuskelin parantajanpesän varjoissa ja olin hautautunut omiin ajatuksiini. En silti ollut menettänyt otetta ympäristöni havainnoinnista, vaan huomasin kyllä kun parantajakissat liikahtelivat pesässä yrttiensä äärellä. Sade pauhasi pesän ulkopuolella, jonka takia istuin sisällä, enkä ulkona omissa oloissani. Sulkavirran vammat olivat parantuneet jo tarpeeksi, että hän…
232 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Onz Tylsistyneenä norkoilin oppilaidenpesän edustalla, odotellen väsymystä. Oloni oli kuitenkin yhä virkeä ja aurinko oli laskemaisillaan. Ajatukseni pyöri viimeisten tapahtumien ympärillä. Kuka olisi uskonut, Karhumyrsky? Tappaja. Naurettava ajatus ja kukaan ei aiemmin ollut keksinyt syyllistä. Olisin itse varmasti löytänyt syyllisen heti. Ajattelin tohkeissani ja kehräsin ylpeästi…
1222 sanaa | 27 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkatassu katsoi Sähkötassua hiljaa. Kaksikko oli saapunut pääaukiolle, jossa vastaan oli tullut Jyrkänneloikan eloton ruumis. Se lojui siinä yksin, aivan hylättynä. Sulkatassu tunsi sisimmässään piston. Kukaan ei ollut edes pessyt tummanharmaan soturin rähjääntynyttä turkkia. Oppilas koki syyllisyyttä siitä, että soturi oli nyt kuollut. Jos hän…
1070 sanaa | 24 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Aurinko oli laskenut, ja olin jo siirtynyt sotureiden pesään nukkumaan. Päivä oli mennyt kahdessa partiossa, ja nyt lihaksiani särki. Olin noussut ennen auringonnousua, enkä ollut aurinkohuipun aikaan saanut nukuttua, kiitos tukahduttavan kuumuuden. Viimeisin keskusteluni Väärävarjon kanssa oli saanut minut toden teolla miettimään asioita. Kolli oli…
521 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Viime kuut olivat olleet Kuolonklaanille pitkälti yhtä alamäkeä. Ainakin viisi kissaa oli kohdannut lohduttoman loppunsa kylmäverisen murhaajan kynsissä, ja hiljattain päällikön johtama partio oli kantanut leiriin Jyrkänneloikan elottoman ruumiin. Ei tarvinnut olla nero hoksatakseen, että seurueen mukana saapuneella, etäisesti käyttäytyneellä ja verta vuotaneella Karhumyrskyllä täytyi…
545 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Onz Levottomana odotin hännänpää vääntyillen Haahasurman lopettavan ruokansa syömistä. Minulla oli parempaa tekemistä kun katsoa tämän raihnaisen keski-ikäisen kissan ruokatuokiota. Turhautuneena kuovin maata tassullani koittaen viihdyttää itseäni. Lopulta Haahkasurma nousi seisomaan ja katsoi minua viileästi. ”Lähdetäänpäs, Turhatassu”, Hänen äänensävynsä oli ärtynyt ja hän rupesi jolkottamaan kohti…
354 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, se oli ironista. Tänään oli määrä teloittaa Karhumyrsky. Loikoilimme parantajanpesän lähettyvillä Sulkatassun kanssa ja nautimme lämpimästä paisteesta. Hehkuaskel oli antanut meidän mennä käymään ulkona, kunhan ottaisimme rauhallisesti, etteivät hiljalleen umpeutuvat haavat repeäisi uudestaan. Miltäköhän Karhumyrskystä itsestään mahtoi tuntua tietäen, että…
