Kuolonklaanin tarinat
244 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Aaltopentu oli selvinnyt reissustaan ehjin nahoin. Onneksi niin. Ehkäpä tulevat moitteet myös rankaisisivat pentua tarpeeksi. Ei ollut kuitenkaan minun asiani miettiä moitteita Aaltopennulle, ja olihan hän vielä pentu. Ei vielä tarpeeksi järkevä ajattelemaan omaa saatikka muiden parasta. Pennut saivat vielä tehdä typeryyksiä. Niiden kautta taisi…
209 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta oli tarrannut Aaltopentua niskanahasta kiinni ja kantoi tuota parhaillaan kohti leiriä. Soturi kulki ripein askelin, muttei juossut. Juuri nyt ei vain ollut varaa kaatua. Hän oli kuullut punaruskean pennun kysymyksen, mutta sivuutti sen tyystin. Nyt ei ollut aikaa vastailla turhiin kysymyksiin. Soturi puikkelehti kuunvalossa…
444 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Olin havahtunut hereille kuullessani nimeni. Katsoessani ympärille erotin Sähkötuhon jykevän kehon sotureiden pesän suuaukolla. Seuraavaksi soturi avasi suunsa, mutta unenpöpperöisenä suurin osa sanoista meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kolli kuitenkin odotti merkkiä, joten nyökkäsin hänelle, jolloin toinen työntyi ulos pesästä. Mitä ikinä Sähkötuholla…
617 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Istuin vartiopaikallani tuijotellen yön samettiseen pimeyteen, joka yö toisensa jälkeen muuttui synkemmäksi saapuvan lehtisateen seurauksena. Maa oli painunut tiiviiksi etutassujeni alla ja kastepisarat roikkuivat turkillani herkkinä helminä. Sulkavirrasta ja Aaltopennusta ei ollut vielä kuulunut mitään. Vielä ei ollut kiire. En uskonut sisareni palaavan yhtään…
234 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Sulkavirran kuin puskista puhjennut hätäisyys sai Aaltopennun menemään hetkeksi hämilleen. Mistä nyt oikein oli kyse? Mistä he olivat muka myöhässä? Aamunkoittoonhan oli vielä hyvin aikaa, ja he ehtisivät kaikessa rauhassa hiipiä takaisin leiriin ennen kuin kukaan muu huomaisi, kun Sulkavirran veli oli vartiossa. Sulkavirta tuuppasi…
164 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Soturitar kehräsi katsellessaan Aaltopentua. Vaikka pentu olikin meinannut hetki sitten loukata itsensä, Sulkavirta ei ollut vihainen. Mitään ei ollut sattunut, joten ei ole syytä olla vihainen pienelle pennulle. Aaltopentu vain nautti elämästään ja tästä seikkailusta, aivan kuten soturikin. Naaras oli ylpeä itsestään, kun pentu kertoi…
377 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Mitä pidemmäksi yö ehti, sitä synkemmiksi heitä kohti venyvät ja kurottavat varjot muuttuivat. Aaltopentu tunsi vilunväristysten hiipivän selkärankaansa pitkin turkkinsa alla; vaikka kuutamo loi heidän polulleen valoa, ei hän voinut olla ajattelematta pimeyttä, joka kiertyi heidän ympärilleen paksuna ja tukahduttavana kuin leiriin vesiputouksesta pulppuavan lammen…
601 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kokoontumisen jälkeinen aamu tuli nopeammin kuin toivoin. Aluksi oli haastavaa saada edes silmiäni auki. En olisi millään halunnut nousta ylös lämpimästä pesästä kylmään aamuun. Tiesin, että päivä oli kuitenkin aloitettava. Mateleminen vaikeuttaisi ylösnousemista entisestään. Siispä suin hetken turkkiani, jonka jälkeen puikkelehdin nukkuvien karvamyttyjen ohitse leirin…
271 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta hymyili katsoessaan punaruskean pennun iloa ja innokkuutta. Naaras huomasi nyt, ettei seikkailu ollutkaan hänen osaltaan niin ihmeellinen, mitä hän aluksi oli ajatellut. Metsässä kulkeminen oli Sulkavirralle jokapäiväistä. Naaras oli kuitenkin hyvillään huomatessaan, miten haltioissaan Aaltopentu oli. Tämä oli pennulle takuulla valtavan iso asia. ”Tiesitkö,…
