Kuolonklaanin tarinat
475 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Kiiitokset tähtiklaanille hän oli sopeutunut tänne. En olisi antanut itselleni koskaan anteeksi jos hän ei olisi. Toisaalta miten paljon Iltakaiku tiesi siitä miten paljo syytin itseäni? Arvasiko hän sen? Olihan hän sentään isäni ja tunsi minut kuin omat tassunsa. Tai, no, se oli monimutkaista, mutta…
336 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Aamuinen juttutuokio jyrkkäkatseisen Tuimatassun seurassa oli tullut päätökseen ja osoittautunut jälkeenpäin ajateltuna sangen turhanpäiväiseksi. Tummanharmaan turkin omaava kolli oli luonnoltaan niin vähäsanainen, että keskustelun aikana olin tarkoituksettomasti kiskonut irti enemmän tietoa Tuimatassun mestarista Pimentovarjosta kuin itse oppilaasta, mikä ei todellakaan ollut ollut juttutuokiolle asettamani tavoite….
453 sanaa | 12 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Lonely Warrior Raotin silmiäni hitaasti, sillä olin oppinut aamun kirkkauden ilkeän kirvelyn silmissä. Aamun valo oli kirkasta ja koleaa, eikä siinä tuntenut päivisin huokuvaa hiirenkorvan tuntua. Näin oli tänäkin aamuna. Kun olin saanut karisteltua unihikat silmistäni, nousin ylös istumaan ja aloin sukimaan öisestä pyörimisestä sekaisin…
252 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior ”Arvostan huolenpitoasi, mutten kaipaa sitä”, Lehtitassu sanoi katsoen totisena suoraan silmiini. Räpäytin silmiäni hitaasti, jonka jälkeen totesin tyynesti: ”En minä niin olettanutkaan, mutta hyvä.” Naaraan hillitty käytös oli täysin oletettavaa, eikä tullut minulle sen suurempana yllätyksenä. Lehtitassun katse kääntyi hetkeksi muualle, jonka jälkeen hän…
909 sanaa | 20 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Rita Veljeni näytti ahdistuneelta. Suoraan sanoen hädissään olevalta. Hän käänteli päätään eri suuntiin hätäisesti, ja hengitti raskaasti. Mikä hänellä oli? En tiennyt, mutta halusin tuon rauhoittuvan, jottei minun tarvitsisi katsoa Tiputassun kärsimystä pidempään. Niin, hän näytti kärsivältä. Sysäsin mielestäni kysymyksen ’miksi’, ja annoin siskovaistoni ottaa ohjat…
583 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Minulla meni oikeasti aikaa parantua kuolemasta, mestarini huomasi sen taatusti. Hän ei tosin pehmostellut liikaa sillä. Kun viimein Lehtitassu palasi leiriin kerroin parilla sanalla mitä oli käynyt. En toki sanonut mitään turhaa, kuten kuinka olin vain räjähtänyt lattialle, mutta kerroin kuinka se oli ollut aikalailla…
404 sanaa | 10 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Untuva Harakkatassu kertoi olevansa koulutuksessaan loppusuoralla, aivan kuten olin olettanutkin. Hänen kertoessaan päästessään varmaan pian soturiksi, toisen oppilaan olemuksesta saattoi nähdä hänen olevan ylpeä itsestään. Olihan hän Kuolonklaanin vanhin oppilas, ja varmasti jo lähes valmis soturiksi, joten en pannut merkille toisen käyttäytymistä sen suuremmissa merkeissä….
659 sanaa | 17 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Lonely Warrior Tassutimme ripein askelin Jyrkänneloikan luokse, jonka katse hohkasi tavallista vihaisempana huomatessaan, ettei meillä ollut saalista mukanamme. ”En antanut äänimerkkiä vielä”, kolli murahti ja siristi silmiään tyytymättömänä. Päätin hoitavani puhumisen, sillä olin huomannut onnettomuuspaikalla Lehtitassun silmissä jotain, mitä hän ei halunnut esitellä. Pakokauhua. En…
410 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Rita ”Minä näin hänet. Sen, joka teki tämän, mutta en tarpeeksi tarkasti”, Sähkötassu virkkoi matalasti ja hyvin vakavana. Tästä oli leikki kaukana, se oli varmaa. Tarkastelin kollin ilmettä, mutta en erottanut juurikaan pakokauhua tämän ilmeessä. Hyvä niin. En ollut valmis toimimaan lohduttajana. Kirosin mielessäni sitä, ettei…
2021 sanaa | 52 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Elandra Edelliset päivät Kuolonklaanissa olivat olleet rauhallisia. Huurreliljan kuoleman jälkeen kukaan kissoista ei ollut kuollut, paitsi Hopeaputous, joka oli päättänyt hylätä synnyinklaaninsa ja muttaa Eloklaaniin. Ei hänkään oikeasti ollut kuollut, mutta ei hän minun näkökulmassani ansainnut enää elävän kissan arvoa. Olin aina pitänyt hopeanvalkoista soturia…
