Kuolonklaanin tarinat
573 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Klaanikokous oli juuri päättynyt, ja vastanimetty oppilas seisoi yksinään pääaukion keskellä. Hän etsi jotakin, kenties minua. Muutaman kerran nuoren kissan katse kävi minun suunnassani, mutta naaras ei tuntunut tunnistavan minua mestarikseen. Lopulta kyllästyin ja kävelin mustaoranssin oppilaan luokse. Raparperitassu säpsähti ja suoristi selkänsä, kun hän…
406 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Felicity Kaikella on rajansa, klaanilla sekä tunteilla. Ja juuri nyt onnellisuudellani ei ollut mitään rajoja. Kuulin jonkun lipsauttavan leirissä, että joku pentutarhan pennuista nimettäisiin soturioppilaaksi. Olin yksi vanhimmista pennuista, joten olin erittäin varma, että he tarkoittivat minua. Tietenkään tietoni tai epäilykseni eivät olleet aivan varmoja, mutta…
526 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Aamupartio valmisteli lähtöä. Viime aikoina oli tapahtunut paljon Kuolonklaanin ulkopuolella. Kaikki oli hyvin outoa, enkä oikein ymmärtänyt kaikkea. En kuitenkaan vaivannut päätäni turhilla kysymyksillä, sillä klaani piti ruokkia. Olin ollut taas onnekas päästyäni metsästyspartioon. Ne olivat parasta tällä hetkellä, mitä tiesin. Oli hieman yksinäistä, kun…
333 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva “Katsos, Mustikkatassu on yövartiossa, en nyt muista kuka soturi siinä oli hänen kanssaan, mutta joku siinä oli hänen kanssaan. Yövartiossa on kumminkin tänään kaksi kissaa. Sinitassu tulee kertomaan, kuinka muisti haistaneensa leirin ulkopuolella hajun, johdattaen Mustikkatassun apulaisen etsimään hajua. Sillä välin Minä ja Lehtipentu hiivimme…
292 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Vaikka taivasalla ujelsi hyytävän kylmä tuuli, oppilaiden pesä oli lämmin ja kotoisa. Kovettuneen pihkan ummehtunut löyhkä ja pakkasenpuremien sammalten vedensekainen tuoksu tunkeutuivat kilpaa harmahtavaan nenääni, saaden minut raottamaan aavistuksen verran unihiekkaa rapisevia silmäluomiani. Se osoittautui virheeksi, sillä totuuden hetkellä pesän ulkopuolelta kajastava kirkas valo sokaisi…
448 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Kylmä tuuli osui turkkiini vaaniessani piskuista hiirtä, mutta en antanut sen häiritä. Otin askeleen lähemmäs, hiiri ei aavistanut mitään vaan jatkoi toimiaan. Virnistin itsekseni elukan tyhmyydelle hypähtäessäni viimein eteenpäin hiiren kimppuun. Saaliini ei ollut kummoinen. Oikeastaan se oli surkea, sillä se koostui pelkästään tästä hiirestä….
308 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Tuimapentu oli lähtenyt heti sitten seurastani, mutta huomasin sivusilmällä, että ulos pentutarhasta päässyt pentukaksikko oli napannut tämän seuraansa. Jäin hetkeksi istuskelemaan yksikseni ja miettimään mitä olisi seuraavaksi ohjelmassa. Jyrkänneloikka ja Varjokarva olivat suunnitelleet myöhemmälle taisteluharjoitukset yhdessä Sulkatassun kanssa. Olin innoissani siitä, että pääsisin harjoittelemaan…
677 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Hetken päässäni oli kaikki suht selvää, tiesin siis mitä tehdä, mikä oli suunnitelma kokonaisuudessaan saati mitä halusin toisen vastaavan. Mutta todellisuus tuntuikin lopulta olevan vain hämmentävämpää kuin muistinkaan. Aloitin heti juonen, joka oli ollut yllättävän vähän harkinnassa, en kuitenkaan ollut niin papanakasa etten osannut improvisoida….
362 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Lehtipentu istui myös alas ja pian hänen jälkeensä Tipupentukin teki samoin. Huomasin, että Lehtipentu oli asettanut häntänsä kollin lavalle, jonka jälkeen tämä oli tajunnut istua. En osannut kuvitella minkälaista oli elää ilman näkökykyä. Sen jälkeen, kun olin avannut silmäni, en ollut osannut kuvitella elämistä ilman…
477 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Rita ”Mutta on selvää, että he haluavat jotain sinusta, eivät välttämättä minusta, mutta sinusta kylläkin”, veljeni sanat saivat minut ajattelemaan. Ehkä olin ollut liian sinisilmäinen kollioppilaiden suhteen. Ironisesti Tipupentu joskus havaitsi enemmän kuin minä sokeudestaan huolimatta. Täytyisi vielä tarkkailla kolleja tarkemmin. Osa minusta ei silti halunnut…
