Kuolonklaanin tarinat
681 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Sinipentu seurasi sivusta, kun hänen sisarensa lähestyi uteliaana lampea. Hän kuuli Henkäysvarjon huutavan jotakin Sulkapennulle, muttei välittänyt kuunnella, mitä asia koski. Ehkä isä oli siskon lailla vain innoissaan vedestä. Raakkuva ääni kiiri ilmassa. Sinipentu joutui taivuttamaan päänsä hieman takakenoon nähdäkseen paremmin leirin yläpuolella liitelevän siivekkään…
283 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Oudoksuin vähän emon tuomaa eläintä. Lisäksi minua hermostutti Ruostekukka-nimisen kissan läsnäolo, naaras oli kuulemma isoemoni, joten minulla ei pitäisi olla mitään syytä pelätä häntä, mutta pelkäsin silti. Naaraasta uhkui tietty voima ja vaarallisuus, jonka hän vaikutti kätkeneen sisälleen, piiloon uteliailta katseilta. ”Mitä se on?” kysyin…
1115 sanaa | 25 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Kaikkea oli käynyt synnytyksen jälkeen.. Tuhkajuovakin oli siirtyyt pentutarhaan, enpä tosin häneen paljon kiinnittänyt huomiota. Olin joka päivänä käynyt ottamassa “Happea” ulkona, eli ruokkimassa Ruskapennun ja Fetuksen, joka oli aika väsyttävää. Olin vieläkin huonossa kunnossa synnytyksen jäljiltä, mutta homma oli hoidettava. Kerran kun en ollut…
864 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior “Äläkä unohda minua.” Pikkukaaoksen ääni oli samaan aikaan haikea, sekä onnellinen puolestani. Kasvoilleni piirtyi myös haikea ilme, ehkä ennen kaikkea pahoitteleva. Hylkäisinkö ystäväni tosiaan näin? ”En minä sinua voisi unohtaa!” nyyhkäisyni muuttui pieneksi naurahdukseksi, ”Kunpa olisi jokin tapa, kuinka voisimme tavata ilman, että Kuolonklaani…
852 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Aurinko siivilöityi jäkäläverhon raoista pentutarhan lattiaan. Säteet ei kuitenkaan ylettäneet Sulkapennun harmaanruskeaan raidalliseen turkkiin. Naaraan ja tämän pentuetovereiden emo oli päättänyt, että heidän pesänsä sijaitsi pentutarhan perimmäisessä nurkassa. Miltei kuun ikäinen pentu raotti hitaasti unisia silmiään ja haukotteli. Hän venytteli unisia jäseniään ja ryömi takaperin…
957 sanaa | 21 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tiedätkös, ajatteleminen on yllättävän helppoa. Sitä voi tehdä päivän aikana, sitä tekee tietämättään myös nukkuessaan, mutta eniten tulee ajateltua silloin kun on täysin pimeää, täysin hiljaista, eikä muuta maailmaa olekaan. Tähän saakka olin luottanut ainoastaan nenääni ja tuntoaistiini ryömiessäni emoa kohti. Suuri apu oli emosta…
2122 sanaa | 47 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Vilkaisin Harakkatassua hieman yllättyneenä tämän kysymyksestä. En ollut tiennyt, että oppilas oli kiinnostunut uimisesta. ”Toki, jos se mestarillesi sopii. Vedet kylmenevät nopeasti lehtisateen aikaan, joten voimme harjoitella vaikkapa leirin lammessa alkeita. Uintitaito on tärkeä taito, jonka vuoksi opetan sitä ihan mielelläni. Jokaisen kissan pitäisi osata…
614 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Istuin pehmeällä sammalmatolla Kuolonklaanin metsien siimeksessä, tällä kertaa kuitenkaan en ollut yksin. Kun olin lähtenyt yksin leiristä muutama päivä sitten, olin jo tulemassa sisälle leiriin kun Jääviilto huomasi minun tulevan yksin ulkoa, minne oppilaat eivät keskenään saaneet mennä. Muistan vieläkin Jääviillon vahingoniloisen ilmeen, kun…
273 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Pentutarhalla oli jo hiljaista mennessäni tapaamaan ensimmäistä kertaa kunnolla omaa esikoistani. Villisielu nuokkui vuoteessaan, siniharmaan kirjava kollipentu imi tarmokkaasti maitoa emonsa nisästä. Kävelin hissukseen lähemmäksi, Villisielu nosti väsyneen katseensa minuun, hänen silmänsä kimmelsivät vähän heikossa valossa, ihan kuin hän olisi juuri vuodattanut kyyneleen tai pari….
517 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Askeleeni olivat hiirenhiljaisia, mutta itsevarmoja kulkiessani pitkin kolkkoa ja kivikkoista, karhunsammaleen verhoamaa metsänpohjaa. Olimme mestarini kanssa sivunneet pienriistan saalistamisen alkeita erään taisteluharjoitussession päätteeksi, ja Henkäysvarjo oli havainnollistanut puheitaan nappaamalla yhden luikun metsämyyrän paluumatkalla leiriin, mutta minä en ollut vielä kertaakaan päässyt kokeilemaan oppimaani käytännössä. Siispä…
