Kuolonklaanin tarinat
271 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Katselin Villipentua uteliaasti. Pentu vaikutti varsin fiksulta. Jos hänet osattaisiin kouluttaa hyvin, klaani saisi itselleen oivan lisäyksen riveihinsä. Siitäpä vasta sainkin tuuman: minut oltiin vasta nimitetty soturiksi, mutta ei se estänyt minua saamasta oppilasta. Mikäli kykenisin osoittamaan arvoni muille, Villipentu saatettaisiin suoda minun huostaani. Ei…
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tuhkajuova asteli luokseni. Hän katsoi minua viileästi vaaleanvihreillä silmillään. Uusi mestarini vaikutti määrätietoiselta. Olimme vielä pentutarhalla asuessamme vitsailleet Mahlatassun kanssa sillä, kuka epäonninen mahtaisi joutua hänen oppilaakseen. Näköjään en ollut onnettaren suosiossa. ”Siirrä petisi oppilaiden pesälle ja lepää hyvin. Tulen herättämään sinut aikaisin aamusta”, Tuhkajuova…
456 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Villipentu katsoi toista, hän tiesi tuon nimenkin. Sana hänestä olikin selvästi levinnyt, näinä päivinä mitä naaras täällä oli ollut. Karhumyrsky väitti tästä tulevan pian oppilas. Villipentu pysytteli hiljaa, hän selvästikkin halusi itse puhua. Eikä olisi kohteliasta keskeyttää toista, varsinkaan kun puhetaidot olivat näin huonot. Hän…
513 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Istuin oppilaiden pesän edustalla ja pidin katseeni käpälissäni. Punatähti oli eilen antanut minulle uuden mestarin. Se oli ollut suuri pettymys, koska olin saanut mestarikseni Pimentovarjon. Oliko ollut väärin iloita siitä, että olin saanut ensimmäiseksi mestarikseni Minttuvarjon, klaanin mukavimman soturin? Toivoin, ettei Pimeyden Metsä ollut suuttunut…
372 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Silmäilin eteeni tupsahtanutta pilkukasta pentua. Naaraan suuret siniset silmät olivat kohdistaneet läpitunkevan katseensa minuun. Yllätyin, kun tuo yhtäkkiä änkytti minulle onnittelunsa uuden nimeni johdosta. Kuka tämä kakara oli? En ollut nähnyt häntä ennen. Toisaalta, olin kerran sattumalta kuullut klaanin alueelta löydetystä erakkopennusta, joka siirrettiin pentutarhalle…
834 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Avasin silmäni ja heräsin leirissä olevan kaatuneen kuusipuunsuojista. Viereisellä pedillä makoili vielä unisen näköinen Pikkutassu, joka pesi korviaan huolellisesti. Nousin ylös ja kurottauduin venyttelemään. Aamu ei ollut kaikista iloisin Kuolonklaanin leirissä, sillä ulos astuessani näin aukiolla ikiuntaan lepäävän Minttuvarjon. Päätin pysytellä sivummalla surevien kissojen…
544 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Katsoin lauhapentua, joka tarjosi paikkaa vierestään. Hänen pieni hymynsä, teki päiväni paremmaksi hetken. Hän katsoi tuota valko oranssin kirjavaa kollia, kiepauttaen itsensä hänen vierelleen sammaleelle. “To- Toki, jo- jos se sa- saa sinut tas hymy- Hymyilemään”, Sain hoiverrettua, huomasin heti että sain hienosti pienen pätkän…
443 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Työnnyin ulos aukiolle. Minttuvarjon ruumis oli yhä leirissä, ja sen ympärillä nuokkui muutama satunnainen kissa. Oli vielä aikaista, mutta ei menisi kauan, kun naaras kannettaisiin pois ja hyvästeltäisiin lopullisesti. Näemmä Lauhapennun ystävä Mahlatassu oli viettänyt yönsä kuolleen mestarinsa vierellä yhdessä Surmakynnen ja parin muun kissan…
677 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Istuin pääaukion laidalla katse vaalean punaruskeassa Minttuvarjossa. Ei, katse hänen ruumiissaan. Minttuvarjo oli poissa. Häntä ei vain ollut enää. Minusta tuntui, ettei minuakaan ollut enää. Se tuntui niin pahalta, ettei edes tuhat sanaa voinut kuvailla tämänhetkistä oloani. Tuntui kuin olisin menettänyt osan itsestäni. Tummanharmaa naaras…
337 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Korvani kääntyivät aukiolta kuuluvien äänten suuntaan. Mahlatassu oli varmasti jo palannut! Pomppasin pystyyn ja riensin pesän poikki aukiolle. Kuulin Villipennun seuraavan perässäni, mutta olin liian tohkeissani jäädäkseni odottamaan häntä. Minun oli saatava kertoa Kalmakuusta parhaalle ystävälleni! Kermanvärinen kolli seisoi aukiolla. Hänen ympärillään oli kissoja… Ei,…
