Kuolonklaanin tarinat
430 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Frankie Matka Lehtikuusilaaksoon kesti yllättävän pitkään, vaikka tahti olikin Haahkatassun mielestä edelleen turhan ripeä. Havupuut eivät tuntuneet loppuvan sitten millään, ja metsästä löytyi yllättävän paljon sammaleiden peittämiä järkäleitä. Hän näki vähän väliä myös lintuja puiden oksilla ja lentelemässä heidän päidensä yllä. Jopa pari oravaa katsoi heidän…
387 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Olin ehtinyt jo osittain tottumaan Kuolonklaanin reviirin laajuuteen, enkä enää ihmetellyt niin paljon kuin ennen. Silti minusta oli aina yhtä mukavaa ja kiinnostavaa päästä ulos leiristä. Hiirenkorvan alku oli muuttanut reviirin ulkonäköä sitten ensimmäisen oppilaspäiväni, jolloin olin päässyt leirin ulkopuolelle ensimmäisen kerran. Hanki ei ollut…
667 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Frankie Matkallaan tuoresaaliskasalle Haahkatassun yllätti Pikkutassu, joka iloisesti onnitteli häntä oppilasnimityksestä. Kolli hämmentyi huomionosoituksesta eikä tiennyt mitä vastata. Lopulta hän sai suustaan ulos epämääräistä muminaa, jonka tarkoitus oli muodostaa sana ’’Kiitos.’’ Hän kuitenkin pahoin epäili, ettei Pikkutassu kuullut tuota, saati saanut tuosta mitään selvää. Naaras käveli…
442 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Istuskelin leirin laitamilla sukimassa tummanruskeaa turkkiani siistimmäksi. Turkkini oli kyllä jo siisti lyhyyden ansiosta, mutta halusin aina pitää sen siistissä kunnossa. Katselin leirin menoa, mutten antanut katseeni jämähtää kissoihin liian pitkäksi aikaa. En halunnut suututtaa ketään tai luoda vihamielisiä suhteita kenenkään Kuolonklaanin kissan kanssa. Tiesin…
554 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Frankie Aurinko oli korkealla taivaalla, kun Punatähti kutsui klaanin koolle leirin keskustaan. Myös Haahkapentu asteli muiden kissojen mukana aukiolle klaaninvanhimmat Naarmunenä ja Sumusilmä perässään. Hän tiesi jo mistä oli kyse. Punatähti oli aiemmin sinä päivänä tullut katsomaan hänen ja nuorimman pennun Sammalpennun vointeja pentutarhaan ja samalla…
345 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Kahvikuppi Ruusutuike oli antanut minulle päivän vapaata. Vihaan turhanpäiväistä maleksimista. Istuin oppilaiden pesän lähettyvillä ja seurasin leirin tapahtumia, ensimmäisenä silmiini pisti Jäätassu sisaruksineen jotka olivat paraikaa syömässä. Välillä he vilkuilivat minua kohti ja puhuivat jostakin, tiesin että oli virhe puhua Hiutaletassun kanssa. Minua ei niinkään haitannut…
1815 sanaa | 40 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Oppilaiden pesässä vallitsi rauhallinen tunnelma. Joka puolelta kuului pelkkää tuhinaa ja silloin tällöin kahinaa jonkun oppilaan kääntäessä kylkeä. Olin havahtunut hereille virkeänä, eikä ollut mitään mahdollisuutta enää jatkaa unia. En tiennyt oliko vielä yö vai aikainen aamu, mutta päättelin ensimmäistä vaihtoehtoa. Pesän ulkopuolelta ei kuulunut…
290 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Käänsin katseeni Pimentotassuun, joka oli aloittanut keskustelun liittyen suuriin harjoituksiin ja joukkueisiimme. Olimme olleet taisteluharjoituksissa, ja minulla oli mennyt yllättävän hyvin. Punatähti oli lähettänyt kiireidensä vuoksi oppilaansa minun ja Liekkihännän mukaan, mutta se ei haitannut minua. Oli hyvä harjoitella niin, että mukana oli toinenkin oppilas….
496 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Punatähti oli kertonut enemmän oppilaiden vuotuisista hiirenkorvan harjoituksista. Hän ei ollut kuitenkaan kertonut joukkueista mitään, mikä ärsytti minua, sillä olisin tietysti halunnut tietää, keiden kanssa ja keitä vastaan kisaisin. Kaikeksi onneksi Turmatassu oli nimitetty vastikään soturiksi, Turmaloikaksi, joten häntä ei joukkueeseeni ainakaan tulisi. Hänestä oli…
1003 sanaa | 22 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sinna Kävelin kesäisellä niityllä auringon lämmittäessä turkkiani. Korkeat, vihreät heinät kutittelivat polkuanturoitani asetellessani tassuni varovasti kuoppaisessa maassa. Taivas oli häikäisevän sininen, pilvenhattaraakaan ei ollut näkyvillä. Kaukana niityn reunalla erottui tummanvihreä kuusimetsä, ja kuulin joen ääntä jostakin sen takaa. Haukka kaarteli kaukana yläpuolellani, mutta vaistoni sanoi sen…
