Kuolonklaanin tarinat
1984 sanaa | 44 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Loikoilen raukean oloisena soturien pesässä onnelisena hiljaisuudesta. Syöksyaskel oli rajapartiossa pikiturkin ja virtaviiman sekä tämän oppilaan lummetassun kanssa. *lummetassu.. En tunne häntä hyvin mutta hän tuntuu mukavalta.. Aivan kuin isänsä hiljaisuusvarjo…* ajattelen. Tunsin iloa hiljaisuusvarjoa kohtaan, olihan hän saanut kaksi ihanaa pentua.. Mutta tunsin silti…
178 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Rosmariinikynsi alkoi yhtäkkiä kiusoitella Lepakkohuutoa. Se sai kollin mielen hieman keveämmäksi. Hän kuunteli naaraan naurua hyvillään. Hänen naurunsa oli kaunis, niin myös hänen äänensä. Lepakkohuuto katsoi häntä virnistäen. “Tietysti olen tunnollisin ja normaalein soturi! Minä en ainakaan näe olemattomia kissoja tai kuvittele typeriä itsestäni”, tummanharmaa…
157 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Päästin suustani huvittuneen nauruntapaisen äännähdyksen. Vai oli Lepakkohuuto unohtanut partion. Ei oltu kyllä hauskempaa pitkiin aikoihin kuultu. “Ihan kuin olisit taas oppilas”, kiusoittelin kollia jättäytyen samalla hänen rinnalleen. Kävelin mieluummin yhdessä vierekkäin kuin inhassa jonossa. Lepakkohuuto virnisti. “Etkö muka itse ole myöhästynyt partiosta soturina?” kolli…
656 sanaa | 17 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu Aivan kuten Lokkimieli oli olettanutkin, Uivelotassu oli epäonnistunut myyrän nappaamisessa ensimmäisten saalistusharjoitusten aikana. Oppilas oli kuitenkin sössinyt tilanteen niin kömpelösti, että Lokkimieli oli alkanut kallistua harjoitustuokion jälkeen lisää sen puoleen, ettei moisesta vätyksestä saisi tehtyä yrittämälläkään muuta kuin variksenruokaa. Uivelotassu ei kuitenkaan ollut soturille…
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Siitä oli jo aikaa, kun Hiljaisuusvarjo oli leikkinyt pentujensa kanssa, eiväthän he enää pentuja olleetkaan. Harakkapentu ja Lummepentu olivat tulleet oppilaaksi eli he olivat siis nykyään Harakkatassu ja Lummetassu. Hiljaisuusvarjo rakasti jutella jälkikasvulleen, kysyä kuulumisia, tiedustella koulutuksesta ja vain ylipäänsä pitää huolta siitä, että kaksikolla…
641 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lepakkohuuto pudisteli turkkiaan ja ryhdyi sitten sukimaan sitä puhtaaksi. Hän oli torkkunut hyvän aikaa auringonläikässä ja nyt olisi siis hänen aikansa peseytyä. Kolli antoi kielensä kulkea paksun turkkinsa lävitse ja nyppi kaikki roskat, jotka löysi, pois turkistaan. Hän halusi turkkinsa olevan taas tip top kunnossa….
284 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Naps. Sulosointu, joka kuului, kun oravan niskanikamat irtosivat toisistaan. Herkullinen, lämmin verenmaku täytti suuni, ja lipaisin suupieliäni tyytyväisenä antaessani elottoman saaliseläimen tipahtaa jalkojeni juureen sammalille. Olin tässä niin laittoman hyvä. Harmi vain, että kukaan muu ei ollut paikalla todistamassa ilmiömäisiä saalistustaitojani. Harmaata valoa tulvi metsään…
219 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tämä haju oli tuttu tuoresaaliskasasta. Olimme usein syöneet myyrää Aaltosalaman kanssa silloin, kun asuin vielä pentutarhalla. Haju ei kuitenkaan ollut aivan täysin sama – se oli nyt jotenkin paljon värikkäämpi ja väreilevämpi. Tuoresaaliiseen oli yleensä kietoutunut jokin kolea, väritön sivuhaju, arvatenkin kalma, jota kukaan ei…
321 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kävelin partion perässä kohti nummia. Säihkysielu käveli vierelläni ja Lampiväre sekä Hämärähalla edessämme. Tällä kertaa luvassa olisi pelkkää saalistusta. “Miten sinulla menee?” Säihkysielu kysyi. Muistini heitti minua hiirenkorvan harjoituksiin, kun olin kaveerannut kermanvärisen kollin kanssa. “Eipä mitenkään kummemmin. Entä sinulla?” vastasin vältellen soturin katsetta. Sen…
256 sanaa | 7 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu ”Pidä tuo”, Lokkimieli käski, kun Uivelotassu oli vihdoin saanut itsensä ihan kelvolliseen vaanimisasentoon. ”Näytä minulle, miten liikkuisit, jos vaanisit hiirtä.” Lokkimieli katsoi oppilasta hyvin tarkkaan, kun tämä lähti hiipimään matalana eteenpäin. Uivelotassun katse kohdistui menosuuntaan. Vaikka oppilaan vatsa hipaisi välillä maata ja tämä laski…
