Eloklaanin tarinat
318 sanaa | 8 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Olimme löytäneet Pörriäistassun. Kolli oli joutunut kiipeliin kuusen oksalle, eikä näyttänyt pääsevän alas omin avuin. Hiilihammas näytti surkealta. Hänen häntänsä oli laskeutunut maata vasten ja kollin kasvoilla häilyi huolestunut ilme. Jos suinkin olisin voinut, olisin itse kiivennyt puuhun ja auttanut Pörriäistassun alas. Mutta taatusti koko Eloklaani…
840 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäVaaleaturkkinen naaraskissa istui omasta mielestään Eloklaanin kauneimman joen pientareen varrella. Joen solina sekoittui lintujen omaan tapaan ilmentää maailman kauneutta – lauluun. Kollin keltaiset silmät hakivat pienimmätkin yksityiskohdat ja kollin suusta pääsi ihastunut huokaisu. Miksi kukaan ei ollut kertonut viherlehden olevan näin kaunista aikaa? Tuikelintu rapsutti varovaisesti kutiavaa…
2730 sanaa | 70 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)“Mihin sinä olet taas menossa?” Järviloiste mutisi matalalla äänellä ja nosti päätään unisena. Ketunläjät, olin onnistunut herättämään kumppanini. Aloittelijan moka, ajattelin ja asettelin tassuni tarkemmin, jotta en herättäisi pesän muita kissoja kumppanini lisäksi. “Käyn vain jaloittelemassa”, kuiskasin Järviloisteelle hieman äkäisesti. Metsä vastaa kuin sinne huudetaan. “Mmh”,…
250 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)“Kysy mieluummin, mitä hän ei olisi vielä tehnyt”, naurahdin kireästi samalla kun haravoin katseellani ympäristöä Pörriäistassun raidallisen turkin varalta. Viherlehden aikaan nuorukaisen olisi helppo sulautua vehreän kirjavaan metsään ruskeassa turkissaan, mikä saattaisi tehdä hänen huomaamisestaan vaikeampaa, mikäli hän tietoisesti yritti vältellä kiinni jäämistä. “Onhan hän tehnyt…
339 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPieni kehräys kumpusi kurkustani Irvikidan sukiessa turkkiani. Silmäni olivat ummessa, mutta sydämeni oli auki. “Tuntuuko tämä hyvältä?” Irvikita kysyi matalalla äänellään ja ynähdin pienesti. “Kaikki mitä teet tuntuu hyvältä”, sain sanotuksi ja painauduin kolliin yhä tiukemmin. Oloni oli ollut voimaton. Tuntui, kuin loinen olisi syönyt minua sisältä…
258 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSen enempää ajattelematta iskin kynteni Pörriäistassun löytämään kuusen oksaan ja tarrasin siihen kaikella voimallani. “Sain kiinni!” huohotin kollille ja pärskin nenään mennyttä vettä suustani pois. Otteeni meinasi kuitenkin livetä ja suustani pääsi pentumainen kiljaisu, kun menetin osittain otteeni. Pörriäistassu kuitenkin reagoi nopeasti ja vetäisi oksaa lähemmäksi itseään….
230 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Olin pahoillani siitä, miten huolissaan Hiilihammas joutui pennunpennustaan olemaan. Selvästi Pörriäistassu totta tosiaan osasi aiheuttaa huolta yhdelle jos toiselle lähimmäiselleen. En voinut kieltää, etteikö tabbykuvioisen ystäväni huoli olisi ollut aiheellinen. Pörriäistassu oli selvästi suunnannut Eloklaanin rajojen ulkopuolelle sellaiselle alueelle, josta hän tai harva eloklaanilainen tiesi mitään….
262 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSyvä ahdistus piteli visusti otteensa Kharonin mielestä. Hänen sydämensä pamppaili holtittomasti, kun hän nojautui parantajan pesän karhunvatukkapensaikon seinämää vasten. ”En kestä tätä enää”, Kharon kuiskasi hiljaa. Hän oli aivan kuutamolla. Todellinen ja epätodellinen maailma tuntuivat menneen sekaisin pahemmin kuin koskaan aiemmin. Hän ei enää tiennyt kuka hän…
192 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirosin mielessäni tyttärenpoikaani, joka oli heti ensitöikseen aamulla huolestuttanut minut, Kimalaistoiveen sekä Käärmekullan katoamistempullaan. Kolli oli rämäpäinen luonne eikä usein ajatellut tekojensa seurauksia. Yhdessä Lieskakajon pojan Helletassun kanssa he keksivät milloin mitäkin typeryyksiä ja aiheuttivat mestareilleen ja perheilleen harmaita karvoja. Vaikka olinkin ärsyyntynyt, huoli painoi päälle…
247 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)”Pörriäistassu!” huudahdus pesän ulkopuolelta havahdutti minut hereille pinnallisesta unestani. Pesän sisäänkäynniltä esiin ilmestyi tutun kissan pää. Hiilihammas silmäili nopeasti pesää. Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi minuun. Epätoivo paistoi tummanruskean soturin silmistä. Kallistin kysyvästi päätäni. ”Onko kaikki hyvin?” kysyin. Hiilihammas pudisteli päätään. ”Pörriäistassu on kadonnut”, kolli ähkäisi ja…
