Eloklaanin tarinat
238 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKuuntelin korvat höröllä Leimusilmän sanoja. Kaikki mitä kolli sanoi oli täysin totta, ja kuten parantaja mainitsikin, epäreilulta se tuntui. Ja kyllähän minä tiesin, ettei yksittäinen tai useampikaan kissa eloklaanista voisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Asia oli päällikön käpälissä, ja tuskin hänkään pystyi kaikkea vaatimaan, jotta sovun oli…
210 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTupsuturkki nousi käpälilleen ja katsoi Perhopuroa silmät ylpeydestä kiiluen. Kollista Perhopuro oli upea ollessaan noin rohkea. Hän asteli hieman lähemmäksi ja kosketti naaraan tassua omallaan. “Haluan vain, että… että sinä tiedät, että olen tukenasi. Jos sinä haluat puhua Jänötassusta vielä myöhemmin, niin minä ku-kuuntelen kyllä”, naukaisin naaraalle…
208 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKujekulta istuskeli hieman vaivaantuneena Lieskakajon, isänsä vierellä. Kolli oli ollut jo kuiden ajan omituinen ja etäinen, mutta nyt kolli tuntui yrittävän ryhtiliikettä. Kujekulta oli nähnyt hänet pentujensa kanssa ja naaras oli näystä iloinen, mutta hieman huolissaan. Mitä jos Lieskakajo taas vetäytyisi kuoreensa ja hänen pentunsa pettyivät? Naaras…
424 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKiurusulka löntysti Talvikkitakun kannoilla hieman väsyneenä mutta silti valpastuneena. Vanhempi soturi oli tiuskinut hänelle aurinkohuipusta asti, ja Kiurusulan piti olla koko ajan valppaana ettei hän vahingossakaan astuisi tämän käpälille tai suututtaisi naarasta yhä enemmän. Olivatko kaikki vanhemmat Eloklaanin soturit näin ynseitä ja ankeita? Tulisiko hänestäkin ajan mittaan…
202 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTunnelma välillämme oli muuttunut yhtäkkiä jotenkin vaivaannuttavaksi, ja se sai minut kiemurtelemaan turkkini sisällä entistä levottomammin. Tapa jolla Varpulaulu minua katsoi sai jotenkin minut kyseenalaistamaan kaiken. “Olen iloinen, tietenkin”, vastasin kohta, en tosin niin itsevarman kuuloisesti kuin olisi kuulunut. Kumppanuus Korpikasteen kanssa oli elämäni iloisin asia –…
233 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäValkoturkkinen naaras jolla oli hopean harmaita laikkuja tuli luokseni. Eli se kissa jota olin tuijottanut, kun olin huomannut, että pesässä oli muutakin. ”Hei!” tervehdin takaisin. ”Minä olen Sirupentu” naaras kertoi. ”Kimalaistoive, menen ulos leikkimään” Sirupennuksi kutsuttu naaras sanoi oliolle. Katsoin oliota tarkemmin ja tämä oli tassujeni värinen…
186 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäEn voinut peittää hymyä katsellessani Mustikkapyörrettä. En ollut varma muuttiko mieleni mustavalkoisen turkin ruskearaidalliseksi. Jollain tapaa tunsin samaa vetoa Mustikkapyörrettä kohtaan kuin Syreenisumua kohtaan. Sain kuitenkin keskityttyä partion loppuun asti. Saaliimme makasivat kasassa välissämme. Orava, pieni jänis ja kaksi lintua. Sää oli todellakin meidän puolellamme, sillä koko…
206 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKiisin nummia pitkin Nopsaliekki vierelläni jahdaten pienehköä kania, joka oli meiltä äskettäin paennut. Kun juoksi näillä Eloklaanin reviirin nummilla viherlehtisin karhea, mutta samalla pehmeä nurmi kutitteli vatsaturkkia hellästi. Näin minulle kävi juuri nyt. ”Yritä — pysyä — perässä –”, kiihdytin vauhtiani niin, että saaliimme täytyi myös vahvistaa…
240 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKimalaistoiveen yllätyksellinen poikiminen oli saanut käyntini jäämään lyhyeksi. En halunnut jäädä häiriköimään häntä heti poikimisensakaan jälkeen, sillä itsekin tiesin, kuinka rankka sellainen kokemus saattoi olla. Olin siis vain poistunut häiriköimästä sen jälkeen, kun ikikuningatar oli saanut turvallisesti poikimisensa suoritettua. Palasin vasta muutaman auringonnonusun päästä takaisin käymään pentutarhalla….
181 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKortetuike kysyi miltä minusta tuntui. En ollut varma miten kysymykseen kuului vastata. Enkö ollut ilmaissut tarpeeksi… mitä tunnetta minun kuului edes tuntea. Tunsin liikaa tunteita, jotta olisin voinut edes ajatella yhden nimeämistä. “Olen iloinen puolestanne”, toistin saman lauseen uudelleen. Kortetuike hymähti ja näytti nolostuvan hiukan. Hän räpytteli…
