Eloklaanin tarinat

Eloklaanin tarinat

  • Arviointi

    32 sanaa | 1 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Korppitassu: 15kp – 2/5 tarinaa oppilaana kirjoitettu. Hiilitassu: 38kp! – 2/5 tarinaa oppilaana kirjoitettu. Mesitähti: 52kp! – Ruskatassu: 16kp – 1/5 tarinaa oppilaana kirjoitettu. Iltakaiku: 31kp! – Taivaslaulu: 21kp! –

  • Iltakaiku

    654 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kierähdin selälleni Taivaslaulun viereen, ja puskin kuonollani hennosti valkean soturin turkkia. Ensimmäiset tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle sitä mukaan, kun aurinko laski kohti taivaanrantaa. Sen säteet värjäsivät valkeat turkkimme oranssihtaviksi. ”Voi Taivaslaulu, sinä et ymmärräkään miten paljon minä sinua rakastan. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla,…

  • Taivaslaulu

    933 sanaa | 21 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Olimme asuttaneet Eloklaania jo neljännesosakuun ja hiirenkorva oli puhjennut. Ilma alkoi hiljalleen lämmetä ja sulattaa lunta. Puut tiputtelivat lehdiltään loskaista lunta ja se oli saanut turkkini märäksi. Elämä Eloklaanissa oli kuin heitto menneisyyteeni Kuolonklaanissa, mutta kuitenkin aivan vastakohta. Eloklaanin kissat olivat ystävällisiä ja avuliaita,…

  • Hiilitassu

    835 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Raahasimme jäniksen Korppitassun kanssa mestarien luokse. Olin erittäin tyytyväinen suoritukseemme. Laikukas naaras oli napannut pakoon pyrkineen eläimen varsin taidokkaasti, vaikka jänis olikin ollut melkein yhtä iso kuin hän. Päästin irti jäniksen takajaloista ja annoin sen loppuruumiin mätkähtää maahan. Korppitassu antoi myös otteensa hölletä eläimen ruhosta….

  • Iltakaiku

    785 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Raotin hitaasti silmiäni, mutta suljin ne uudestaan. Olisin halunnut vain jäädä tähän makaamaan, mutta tiesin ettei se ollut mahdollista. Aiemmin ketään ei olisi haitannut, vaikka olisin nukkunut aurinkohuippuun saakka, mutta nyt asiat olivat toisin. Minä olin Eloklaanin soturi nimeltä Iltakaiku, en enää erakko Merkurius. Olimme…

  • Korppitassu

    358 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nova ’-Oletko sinä hyvä jäljittämään? Hiilitassu kysyi ja silmäili metsikköä hieman epävarman näköisenä. En ennen ollut puhunut Hiilitassun kanssa, mutta olin huomannut, että hän käyttäytyi hillitysti kanssani. -Melko hyvä. Vastasin vaisusti oppilaalle vilkaisten tätä sivusilmällä ja raotin suutani hieman erottaakseni jäniksen aromin, jonka Hiilitassu oli haistanut….

  • Ruskatassu

    712 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Olin melkein sanomassa suoraan isälleni että merkurius oli yhä isäni yhtä paljon kun hän oli, kun meidät esiteltiin Minttuliekille, Eloklaanin Varapäällikölle. Mutta itse asiassa isäni sanoi sen ensimmäisenä. Nuo sanat loivat minuun uskoa että kolli oli oikeasti hyvä, eikä kauhukissa kuten kaikissa Kuolonklaanin tarinoissa. Eihän…

  • Mesitähti

    2364 sanaa | 53 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Oli mukavaa olla taas kotona. Eloklaanin reviirille palaaminen sai minut rentoutumaan. Ikävä oli ollut kova, mutta se oli sen arvoista. Ikävän jälkeen oli aina mahtavaa palata kotiin ja nähdä kaikki eloklaanilaiset. Matka leiriin taittui nopeasti. Astuin ensimmäisenä sisään piikkihernetunneliin. Sen toisessa päässä meitä odottivat eloklaanilaiset….

  • Hiilitassu

    868 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Yritin hillitä itseni kun kävelin mestarini Utusielun perässä piikkihernetunnelin lävitse. Kilpikonnalaikukas soturi oli pitänyt minulle tänään ensimmäiset taisteluharjoitukseni! Ne olivat menneet ihan hyvin, vaikkakin minulla oli ollut vähän vaikeuksia hahmottaa joitakin perusliikkeitä, joita naaras oli näyttänyt. Mutta uskoin oppivani ne kyllä, jos vain keskittyisin kovasti…

  • Korppitassu

    317 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nova Oli todella pimeää ja tähtien hopeanauha välkehti tummansinisellä taivaalla luoden satumaisen vaikutelman yöllisestä maisemasta. Äänet erottuivat kirkkaasti lähes äänettömässä yöilmassa, erään satunnaisen pöllön kolkkoa huhuilua lukuunottamatta oli hipihiljaista. Katselin lumoutuneena, vihreät silmät sirrillään taivaalle ja nautin luonnon rauhoittavista tuoksuista ja äänistä. Sammal tuntui ihanan pehmeältä…