Eloklaanin tarinat
518 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Korppitassu vaikutti olevan mielissään päästessään pitkästä aikaa ulkoilemaan. Ymmärsin häntä kyllä, sillä olihan oppilas joutunut viettämään parantajan pesällä jo melkein pari päivää. Itse olisin ehtinyt tulla hulluksi siinä ajassa, mutta ystävälläni olikin aina ollut paljon rautaisemmat hermot kuin minulla. Ihmettelin edelleen, miten Korppitassu oli onnistunut…
406 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nova Ajatukseni olivat ristiriitaisia ja aina kun yritin tehdä kompromissia itseni kanssa, jokin toinen mutkikas pikkuvika tunki ahnaasti tielleni. Hiilihammas oli ehdottanut, että voisimme käydä jaloittelelmassa, olin mumissut tälle myöntävästi, enkä oikein keskittynyt tämän esittämään asiaan. Todellisuudessa minua vaivasi vieläkin se, että olin kertonut ystävälleni karvaan…
493 sanaa | 13 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Ravn Salviakatse oli luvannut viedä minut tänään nummelle. Harmaankirjava naaras oli ollut sitä mieltä, että nyt oli mitä otollisin sää harjoitella aavalla viihtyvien päästäisten, myyrien ja jänisten saalistamista. Lisäksi soturitar oli vihjannut siihen suuntaan, että mikäli ilma pysyisi suotuisana ja päivänvaloa olisi riittämiin, voisimme alkaa…
643 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Yritin hillitä yltyvää pakokauhuani, koska en halunnut Korppitassun näkevän minua niin hysteerisenä. Naaraalla oli juuri nyt muutakin murehdittavaa kuin minä, joka olin hermoromahduksen partaalla ystäväni puolesta. Päässäni poukkoilivat monet kysymykset, joihin tuskin koskaan tulisin saamaan vastauksia – etenkään, kun käyttäydyin kuin mikäkin hermoheikko saaliseläin. ”Oliko…
575 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nova Olin hätkähtänyt hereille kuultuani auringonhuipun aikoihin iloisia, onnittelevia huutoja, olin arvannut helposti, että Hiilitassu nimitettäisi nyt soturiksi, tämä pääsisi viimeinkin soturienpesään muiden vanhempien ja nuorempien soturien joukkoon. -Niin, mutta sinä et vieläkään! Pieni ääni kuiskasi katkerasti pääni perukoilla, puhuen kuitenkin ennenkuulumattomasti totta. Juuri soturinimensä saanut…
366 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: ”Minä, minä!”, pompin tohkeissani paikallani Mesitähden kysymyksen kuultuani. Hän oli nähtävästi siirtänyt katseensa hetkeksi Kaurispennun suuntaan, mutta hänen silmänsä tapasivat minut jälleen hänen huomattuaan minun innostuneisuuteni. Hän hymähti ja virnisti minulle leveästi minun kipittäessäni lähemmäs ja lähemmäs Litteäkiveä. Sain pysäytettyä itseni ja laannutettua loputtoman energian sekä…
1650 sanaa | 37 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Liikuin ääneti aluskasvillisuuden seassa jäljittäessäni hiirtä, jonka olin jo kerran päästänyt karkuun. Muistelin kaikkea Utusielulta koskaan saalistuksesta oppimaani, kun hiiren haju oli nyt vahvempana ilmassa ja melkein saatoin kuulla sen kiivaasti pamppailevan mitättömän pienen sydämen. Olin lähellä sitä – tunsin sen jokaisessa solussani – mutta…
537 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nova Avasin hitaasti vihreät silmäni ja huomasin, että Hiilitassu uinui vieressäni niin kuin tavallisestikkin, olisiko ollut mahdollista, että koko yötaisteluharjoitukset olisivat olleet vain yksinkertaisesti unta? Yritin nostaa päätäni, mutta laskin sen kipakasti ähkäisten takaisin pedille, pääni läpi kulkeutui vietävä kipu. Hiilitassu oli herännyt hätkähtäen liikkumiseeni ja…
475 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Kiiitokset tähtiklaanille hän oli sopeutunut tänne. En olisi antanut itselleni koskaan anteeksi jos hän ei olisi. Toisaalta miten paljon Iltakaiku tiesi siitä miten paljo syytin itseäni? Arvasiko hän sen? Olihan hän sentään isäni ja tunsi minut kuin omat tassunsa. Tai, no, se oli monimutkaista, mutta…
332 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Olin vaipunut omiin ajatuksiini sillä välin, kun Utusielu ja Hallavarjo kertoivat tarkempia ohjeita tämän illan harjoituksiin liittyen. Luotin siihen, että Korppitassu kuuntelisi, mitä he sanoivat, ja välittäisi tiedon sitten minulle. Välillä naaras vilkaisi minuun päin – huomasin sen silmäkulmastani – ja käänsi katseensa sitten taas…
