Eloklaanin tarinat
251 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Koivu Hilehuurre kuunteli korvat höröllä, miten hänen ystävänsä avautui entisestä elämästään ja kaipuustaan isäänsä kohtaan. Yleensä hänen täytyi oikein pinnistellä keskittyäkseen kuuntelemaan näin pitkää virttä, mutta tällä kertaa Hilehuurteen uteliaisuus teki Nopsaliekin kuuntelusta helppoa. Ystävän mainitessa, ettei tämä tiennyt, kuuluiko todella klaaniin, koska hänen sydämensä oli…
175 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Kuutamolaine raahusti muun partion perässä leiriin rättiväsyneenä. Hänellä oli ollut uskomattoman huono metsästysonni, vaikkei häntä olisi kyllä voinut muutenkaan kutsua mitenkään erityisen hyväksi saalistajaksi. Häneltä oli päässyt karkuun pari lintua ja yksi mehevä orava, kun taas partiossa mukana olleet Rastaskukka, Pohjaharha ja Laventelitaivas olivat tuntuneet…
283 sanaa | 7 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu “Tiedätkös, sinä todella säikäytit meidät silloin helteiden aikaan”, Korppisiiven nauku havahdutti minut unen rajamailta. Olin ollut vähällä torkahtaa kumppanini pestessä hellästi korvantaustojani auringon lämmittämässä läikässä aukiolla. “En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos et olisikaan enää herännyt”, naaras jatkoi tavallista vaisummalla äänellä. Kohottauduin parempaan makuuasentoon,…
222 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu “Vienotassu, hakisitko vähän hiirensappea ja kävisit tarkistamassa Nokilinnun punkkien varalta?” Leimusilmä pyysi tassutellessaan peremmälle parantajan pesään tuore yrttikimppu hampaissaan. “Näin hänet ulkona näyläämässä nahkaansa sen näköisenä, että siellä saattaa olla kutsumattomia vieraita.” Kilpikonnakuvioinen parantajaoppilas keskeytti yrttien lajittelun ja huiskautti häntäänsä. “Selvä on, Leimusilmä. Minä haen.”…
223 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Aikaa oli kulunut tovi. Kuumat ajat olivat muuttuneet rutikuiviksi ja sen jälkeen lähes silkaksi sateeksi. Taivas tuntui raivoavan ja itkevän klaanini niskaan yötä päivää lopettamatta koskaan. Se tuntui haluavan pahaa kaikille, jotka sattuivat sen tielle. Vähän kuin hyvin vihainen kissa. Hymähdin omalle ajatukselleni. Olinpas taas…
253 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kharon räpytteli silmiään hämärässä pesässä. Yö oli saapunut, mutta väsymys oli tiessään. Syy väsymyksen puutteelle lieni se, että soturi oli nukkunut koko päivän. Hän oli mennyt laskuissa sekaisin, miten pitkään hän olikaan jo viettänyt aikaa parantajan pesällä. Muut väittivät, että hänen todellisuudentajunsa oli heikentynyt. Kaikki…
249 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Kääpätassu sivalteli maata hännällänsä istuessani leirissä hiljaa itsekseni. Hän olisi voinut mennä oppilaiden pesään hyvin, sillä siellä ei sillä hetkellä enää ollut ketään kollin kanssa, koska kaikki muut oppilaat olivat jo saaneet soturinimensä. Kääpätassu sen sijaan kökötti siellä yönsä yksikseen. Sitä olisi voinut sanoa yksinäiseksi,…
781 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Olin päässyt jonkin aikaa sitten pois parantajan pesältä. Tassuni tuntui taas paljon paremmalta. Oli ihanaa päästä taas saalistamaan ja partioimaan, vaikka litimärkä keli ulkona ei ollut niinkään mieluisin. Maa oli luikasta ja saatoin vain pelätä liukastuvani ja mätkähtäväni maahan huonosti niin, että joutuisin heti takaisin…
216 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin jo pidemmän aikaa ollut osittain soturin tehtävissä. Sain partioida kevennetysti jaksamiseni mukaan. Se oli kilttiä, sillä olin väsynyt miltei kokoajan vaikka olisinkin nukkunut vaikka kuinka pitkään. Voisin vain vaipua uneen ja jäädä nukkumaan ikuisiksi ajoiksi. Se tuntui muutenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin elämä. Kortetuike tuli…
261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Työntyessäni ulos soturien pesästä sateen kastelemat lehdet nuolivat valkoisen turkkini lähes litimäräksi. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani, ja ravistelin itseäni kuivemmaksi siirryttyäni ensin vähän kauemmaksi pesän suuaukosta, jotta en tukkisi muiden reittiä. Vettä tihkutti edelleen leirin yläpuolelle kurkottelevan repalaisen lehtikaton läpi. Luvassa oli jälleen märkää…
