Klaanittomien tarinat

Klaanittomien tarinat

  • Salamanteri

    420 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Tuntematon alue Jupiter loikkasi edessäni kohoavan koiran ja minun väliini. En pelännyt koiraa vaan isäni henkeä. Jupiter ärähti koiralle, joka oli hiukkasen suurempi kuin hän ja tönäisi minua taaksepäin sitten hän vivalsi koiraa. Saadessaan tilaisuuden Jupiter tuuppasi minut pensaikkoon. “Ei tämä ole reilua!…

  • Kalle

    388 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala Kalle ja Muru olivat paenneet koiraa ja joutuneet eroon Myystä. Nuori kollikissa kyllä tunsi jotenkuten naapuruston ja arveli osaavansa takaisin kotiin. Yllättäen he olivat törmänneet kahteen tuntemattomaan kissaan. Erityisesti toinen kissoista näytti hyvin pelottavalta Kallen mielestä; hänellä ei ollut lainkaan…

  • Arviointi

    24 sanaa | 1 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Tuntematon alue Muru: 31kp! – Aave: 5kp – Salamanteri: 5kp – Kalle: 10kp – Soturi-ikäisen pisteet kasassa! Jupiter: 7kp – Puh: 20kp! – Valo: 22kp! –

  • Valo

    973 sanaa | 22 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Klaanien lähialueet “Apua!” Epätoivoinen avunhuuto havahdutti Valon hereille unesta pensaan juurelta. Myös Sammakko oli herännyt ääneen ja höristeli nyt korviaan valpastuneena. Kohta sama ääni pyysi apua uudestaan, ja Sammakko ponkaisi jalkeille. Valo katsoi häntä yhä hieman unisena. “Joku tarvitsee apua”, isä maukui hieman…

  • Puh

    895 sanaa | 20 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Aura //Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala Puh katsoi valkoruskeaa, lyhytturkkista kollikissaa kiitollisena. Mesitähti oli tämän klaanin tai lauman,- Puh ei vieläkään ollut varma kumpi se oli -, johtaja. Kolli oli tarjonnut hänelle suojapaikan ja lämpimän pesän missä toipua sen tumman kissan aiheuttamista vammoista. Puh oli toiselle…

  • Jupiter

    330 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Sirius //Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala Ei nyt ihan vielä. Olet rehkinyt jo kokonaisen aamun! Eiköhän meidän pitäisi vähän levätä.” kehräsin. Naurahdin mielessäni poikani innokkuudelle. Hän oli varmastikin perinyt sen Höyheneltä. Näin yhä mielessäni, kuinka olimme Höyhenen kanssa yhä yhdessä. ”Eikä! Minä olen levännyt jo! Opeta…

  • Muru

    650 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Koivu //Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala Myy oli kertonut juuri ukkospolusta ja hirviöistä, ja Murua hirvitti ajatuskin moisista suurista otuksista. Hän toivoi vain, että kaksijalat pitäisivät ne aisoissa. ”Muru, tulitko sinäkin kotiin hirviön kyydissä? Oliko matka pitkä? Pelottiko sinuakin?” Kalle uteli. Murun mieleen palasivat muistot uuteen…

  • Kalle

    448 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala Kalle oli niin täpinöissään, että aloillaan pysytteleminen tuotti vaikeuksia. Hän muisti, ettei Myy pitänyt siitä, kun hän kirmasi innoissaan edestakaisin ja kiljahteli leikkisästi taukoamatta, joten Kalle yritti olla rauhallisemmin. Hän oli lähtenyt ulos seikkailemaan Murun kanssa ja kaksikko oli hakenut…

  • Salamanteri

    233 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Tuntematon alue Salamanteri vaani lintua keikkuen vahvan tammen oksalla. Lunta leijaili kylmyydestä värisevän kollin ympärillä mutta tämä yritti jatkaa eteenpäin hiukan jäisellä oksalla. Salamanteri tunsi isänsä katseen polttelevan hänen turkillaan oksien lomasta. Salamanteri yritti painaa keskittymisensä lintuun ja hiipiä sitä kohti lyhyin pienin…

  • Aave

    213 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Klaanien lähialueet Ilma oli pimeää ja kaikkialla haisi pullottava tomu. Aave tarkasteli kaninkolonsa seinän epämääräisiä juovia, jotka punoutuivat hänen sielunsa saavuttaessaan kiemurteleviksi yksisuuntaisiksi metsäpoluiksi, joiden varrella oli vain ja ainoastaan ahdistavia askeleiden alla pyöriviä pyöreitä kivipyörylöitä. Hän horjahteli ja hoippui kuin kissanmintusta juopuneena…