Klaanittomien tarinat
1357 sanaa | 30 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Koivu //Kotikisu | Eloklaanin reviiri Säpsähdin hereille kevyestä unestani, kun kuulin lähestyviä askeleita parantajan pesän suuaukolta. Silmiini piirtyi terävä muistikuva vihaisesta, lähestyvästä kaksijalasta. Käänsin pääni nopeasti tulijan suuntaan pidättäen hengitystäni. Jos en olisi tehnyt niin, olisin todennäköisesti tunnistanut tulijan jo aikaisemmin hajun perusteella. Olin kuitenkin jostakin…
31 sanaa | 1 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Tuntematon alue Salamanteri: 10kp – Jupiter: 14kp – Edellisessä arvioinnissa Jupiterille lisättiin vahingossa 6kp liikaa, joten lisäsin hänelle nyt vain 8kp. Puh: 7kp – Kurre: 64kp! – Valo: 11kp – Into: 17kp –
756 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Untuva //Erakko | Klaanien lähialueet Päivät tuntuivat matelevan eteenpäin, enkä millään olisi malttanut pysyä aloillani, kun klaanikissat ja heidän suuret reviirinsä odottivat. Meillä oli kuitenkin paljon hommaa hoidettavana väliaikaisessa paikassamme, joten tekemisen puutteesta ei ollut kyse. Kyllä minä mielelläni touhusin muiden mieliksi. Se oli oikein mukavaa!…
309 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Sirius //Erakko | Tuntematon alue Kävelin Salamanterin vierellä. Hiljensin askeleideni tahtia, kun huomasin Salamanterin jäävän jälkeen. Kolli kipitti luokseni. Salamanteri hypähteli tohkeissaan. Olin viemässä kollipentua ensimmäistä kertaa saalistamaan. Vaikka hän olikin nuori, niin kyllähän hänellekin pitäisi opettaa saalistamista. Ei täällä ollut niitä niinsanottuja klaanitovereita auttamassa. Laskin…
263 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Tuntematon alue ”Miltä sitten?” Salamanteri kysyi hämmästyneenä. “No et miltään tule mukaan”, hänen isänsä maukui hymyillen ilkikurisesti. Pentu ei ymmärtänyt vitsin päälle mutta hymyili silti leveästi. Hän loikkelehti jo pikkuhiljaa kuolleen aluskasvillisuuden sekaan. Hän maisteli ilmaa kuten isä oli opettanut. Jupiter kuiskasi hiljaa….
1060 sanaa | 24 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Koivu //Kotikisu | Eloklaanin reviiri Kurre oli saapunut Mesitähden perässä Eloklaanin leiriin, ja päällikkö oli esitellyt hänelle leiriä sekä kertonut lyhyesti klaanin jäsenistä. Entistä kotikisua kiehtoi kovasti, millaista klaanisoturin elämä oikein mahtoi olla. Vaikka hän pysyi edelleen varuillaan, hän ihaili salaa näkemiään lihaksikkaita, määrätietoisia eloklaanin sotureita,…
389 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Koivu //Kotikisu | Eloklaanin reviiri Kurre asteli Mesitähden perässä metsää kohti. Hän oli suostunut lähtemään tämän mukana klaanin leiriin, kun hänelle oli tarjottu mahdollisuus saada haavoittunut käpälänsä kuntoon, ruokaa ja yösija. ”Miten sinä loukkasit käpäläsi?” Mesitähti kysyi. Kurre vilkaisi klaanin päällikköä epäröiden, kannattaisiko tälle avautua. Mesitähti…
441 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Koivu //Kotikisu | Eloklaanin reviiri Kurre tuijotti hänen piilopaikkansa löytänyttä, tuntematonta valkeaa kollia, jonka korvissa oli vaaleanruskeaa ja jonka kasvot olivat täynnä arpia. ”Hei, minä olen Mesitähti, Eloklaanin päällikkö. Kuka sinä olet?” kissa kysyi rauhallisella äänellä. Äänensävy ei auttanut mitään, sillä Kurren sydän tuntui jyskyttävän kovempaan…
474 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala Suuret, harmaat rakennelmat kohosivat Valon silmien edessä kuin vuoret. Hän seisoi suojassa Sammakon vahvojen etukäpälien välissä ja ihmetteli muuttunutta maisemaa. Mitään tällaista pieni pentu ei ollut vielä nähnyt matkatessaan isänsä kanssa. Olivat he joihinkin outoihin, yksittäisiin kaksijalkojen kyhäelmiin törmänneet, mutta…
955 sanaa | 21 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Koivu //Kotikisu | Eloklaanin reviiri Kurren kermanvärisen turkin oranssit raidat korostuivat nätisti, kun aamuauringon ensisäteet koskettivat torkkuvan kollin turkkia. Kotikisu raotti silmiään ja sai siristellä tovin, ennen kuin tottui kirkkauteen. Hän järkyttyi, kun tunsi kylmän maan polkuanturoissaan. ’Mitä ihmettä? Missä minä oikein olen?’ Kurrelta kesti vähän…
