Kuolonklaanin tarinat

280 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kireä ja jännittynyt keskustelu oli muuttunut rauhalliseksi, ja Pimentovarjo oli sanonut sellaista, mitä hänen suustaan harvoin kuuli sanottavan. Minä pidin Pimentovarjosta juuri siksi, että hän osasi olla napakka sanoissaan, mutta halutessaan myös kohtelias. Keskustelu päättyi tumman soturin alkaessa etsiä katseellaan jälkeläisiään, joita ei näkynyt missään….

745 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Sinäpä olet innokas.” kehräsi Varjokarva. ”No, ajattelin että voisimme harjoitella ensimmäiseksi hyökkäämistä, ja sitten yllätyshyökkäystä.” ”Joo!” Nupputassu huudahti innoissaan. Nupputassu painoi häntänsä tiukasti suunsa eteen. Varjokarva katsoi häntä huvittuneena. ”No, aloitetaan!” Varjokarva huusi reippaasti. ”Mene sinä tuonne.” naukaisi Varjokarva. ”Niin että olemme toisiamme vastapäätä.” Nupputassu…

157 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Niistä kaikista tulee mahtavia sotureita!” sanoin hymyillen. Olisin kyllä mielelläni mestari jollekin heidän pennuistaan. Olimme juuri syöneet jäniksen ja vatsani oli täynnä. Olin todella iloinen Orvokkisydämen kerrottua hänen odottavan pentuja – Mäyräkynnen pentuja. Kehräsimme kaikki yhdessä iloisina. “Milloinkohan pennut oikein syntyvät,” mietin ääneen. “Varmasti pian,”…

159 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Sisimpiäni lämitti rakkaus Orvokkisydäntä kohtaan. “Joo syödään vain! Haen meille jotain,” Lumikkoviiksi hihkaisi innosta ja onnesta hehkuen. Hän tassutti hakemaan syötävää ja jäimme kahden Orvokkisydämen kanssa. “Oletko varma pystyväsi tähän,” sanoin ja kallistin päätäni hiukan huolestuneena. “Olen,” Orvokkisydän sanoi ja lähestyi minua. Hän nuolasi lapaani….

181 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Huomenkyyhky oli juuri kehottanut minua nauttimaan oppilas ajastani nyt kun sitä vielä oli jäljellä. ”Nautin! Tottakai nautin!” sanoin hymyillen. ”Nyt sinun täytyy mennä ensimmäinen kokoontuminen odottaa sinua,” Huomenkyyhky hoputti. Käännyin vielä katsomaan naarasta. Olin varma, että meistä tulisi parhaita kavereita kun pääsisin soturiksi. Tassutin muiden…

619 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Tunsin oloni hiukan tyhmäksi, kun en ollut ajatellut Jyrkänneloikkaa. Tietysti hän oli ollut Tuhkajuovalle hyvin tärkeä, vaikka olikin osannut olla ankara tytärtään kohtaan. Toisaalta ankaruuskin saattoi olla rakkautta. ”Minusta se, että pääsit surustasi yli, osoittaa vain vahvuutesi”, totesin, ja ehdin hetken katua sanojani. En usein…

316 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Nupputassu istahti leirin keskelle. ”Nupputassu!” ”Arvaa mitä?” kajahti ääni. ”No?” kysyi Nupputassu. ”Minä pääsen kokoontumiseen!” huusi Sielutassu. ”Kokoontumiseen?” ”Oikeasti?” kysyi Nupputassu. Sielutassu nyökkäsi. ”Roihutassu ja Höyhentassukin pääsevät!” Sielutassu huudahti innoissaan. ”Entä minä?” kysyi Nupputassu. ”Sinä et pääse nyt.” naukaisi Sielutassu. ”Ai.” Nupputassu vastasi. ”Ehkä ensi…

188 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Mäyräkynsi vaikutti huolestuneelta, johtuen minusta. Tiesin hänen rakastavan minua, ja hän on varmasti onnellinen koko sydämmestään. Mutta nyt onnellisuutta ei nähnyt, vaikka tiesin hänen olevan onnellinen. ”Kaikki menee hyvin Mäyräkynsi! En minä kuole, lupaan sen!” Sanoin onnellisena ja hiukan huvittuneena. Mäyräkynsi nosti kasvoilleen varovaisen hymyn,…

168 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Nostin katseeni Orvokkisydämeen. ”Onnea!” Lumikkoviiksi onnitteli ja panoi kuononsa parhaan ystävänsä poskelle. ”Hetkinen,” kuiskasin heikosti. ”M-minustako tulee isä?” sopersin jännittyneenä. Mitä jos en olisi tarpeeksi hyvä isä niille?! huusin mielessäni. ”Sinusta tulee isä,” Lumikkoviiksi hymyili minua kohti. ”Olen niin ylpeä teistä kahdesta!” hän iloitsi Orvokkisydämen…

278 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Oletko koskaan ajatellut mitä reviirien ulkopuolella on?” Lumikkoviiksi kysyi haaveilevasti. Nyökkäsin ja katsoin taivaalle. ”Olen, monia kertoja. Minusta reviirien ulkopuolella maailma jatkuu ja jatkuu. Eikä lopu koskaan.” Sanoin haaveilevasti ja katselin taivasta. Lumikkoviiksi nyökkäsi vastaukseksi. Aloin tuntea jo väsymystä. Silmäni alkoivat lupsahdella kiinni, ja ryhti…