Kuolonklaanin tarinat
849 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Nupputassu katseli varovasti ympärilleen. Oppilaiden pesä ei näyttänyt kovin erilaiselta kuin pentutarha. Kuitenkin kissat olivat paljon isompia, ja maidon tuoksua ei ollut. Nupputassulla tuli hieman ikävä pentutarhaan. Nupputassu kuitenkin halusi päästä oppilaaksi, ja jos hän niin halusi, hänen täytyisi nukkua täällä. Nupputassu tassutti varovasti pesän…
168 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Nuolaisin rintaani hämilläni – mitä Orvokkisydän oikein yritti vihjailla. ”Veikkaisin, että saat kaksi kollia,” sanoin hymyillen. Mieltäni kaihersi Höyhentassun tapaus mutta en antanut sen häiritä rupatteluamme. Vatsani oli miltei täynnä vaikka olimmekin syöneet vain pienen hiirulaisen yhdessä Orvokkisydämen kanssa. Haukottelin väsyneenä. “Mitenköhän Mäyräkynsi voi?” kysyin…
261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Minun ja koko klaanin helpotukseksi Pimentovarjon suusta pääsi liuta järkeviä sanoja. Naaras vakuutti, että rakkaus klaaniaan kohtaan oli loppujen lopuksi hänelle suurempaa kuin rakkaus kumppaniaan ja jälkeläisiään kohtaan. Kuningattaren ääni oli muuttunut hiljaisemmaksi, kun tämä oli ottanut asian puheeksi. Niinpä tietysti, hän ei halunnut pentujensa…
213 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Katselin Lumikkoviikseä ja Höyhentassua. He olivat niin suloisia yhdessä, niin kuin minä ja Mäyräkynsi. Lumikkoviiksi nuoli Höyhentassua ja tämä melkein nukahti seisaalleen. ”Minä menen nyt.” Lumikkoviiksi sanoi hiljaa. ”Tulen katsomaan minua, kun pääset täältä.” Lumikkoviiksi nousi varovaisesti ja käveli luokseni. ”Tule mennään.” Hän sanoi ja…
205 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Riemastunut kiljaisu pääsi suustani, kun Turmaloikka kaatui Myrskypennun alla maahan. Sisko kutsui meidät mukaan hyökkäykseen, ja me kävimme Kaamospennun kanssa empimättä toimeen. Syöksyin isän vinhasti huiskivan hännän kimppuun ja tarrasin siitä kiinni molemmilla etutassuilla. En osannut vielä käytellä kynsiäni kunnolla, ja leikin huumassa ne unohtuivat…
349 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga ”Jos joskus saan Mäyräkynnen kanssa pentuja, niin autatko minua? Niiden hoitamisessa? Voisitko olla paikalla kun ne syntyvät? Kaipaan silloin varmasti sinun tukeasi!” Orvokkisydän sanoi selvästi miettien tulevaisuuttamme klaanissamme. “Ei sinun olisi tarvinnut edes kysyä,” sanoin naurahtaen mutta vakavoiduin sitten, “Tottakai, en jättäisi sinua koskaan sellaiseen…
225 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Myrskypentu katseli pää pyörien kahta veljeään, jotka juoksentelivat isän jaloissa kuin pari villiä oravaa. Hänelle tuli kiire liittyä mukaan hauskanpitoon, mutta Pyräkkäpentu ja Kaamospentu liikkuivat niin nopeasti, ettei hänelle sopivaa väliä ollut löytyä. Lopulta Myrskypentu päätti, että isän turkissa roikkuminen olisi aivan yhtä hauskaa. ”Ja…
312 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Kuulin sydämeni jyskytyksen hiljaisuudessa. Hirviön mörinä oli hetki sitten lakannut, samoin sen liike kun olimme tulleet pysähdyksiin. Kuuntelin korva tarkkana mitä kaksijalka seuraavaksi tekisi. Aaltosalama oli veikannut, että jossain vaiheessa se poistaisi meidät hirviön sisältä – en uskaltanut kuvitellakaan, mitä otus sen jälkeen tekisi. Hiljaisuuden…
400 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Tassutin metsässä eteenpäin enkä edes vaivautunut nuuskimaan riistan hajuja ilmasta. Olin partiossa mestarini Pikiturkin kanssa ja mukanamme oli isäni Kalmakuu ja kaksi muuta soturia – Hämypilvi ja Lehtituuli. Kalmakuu ja Lehtituuli olivat kääntyneet muualle saalistamaan kun taas minä Pikiturkki ja Hämypilvi etsimme riistaa Lehtikuusilaakson lähistöltä….
237 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Olemme kai ystäviä ikuisesti?” Lumikkoviiksi kysyi minulta.. ”Tai siis… et kai jätä minua koskaan oman onneni nojaan?” Hän vielä varmisti, että tajusin kysymyksen oikein. ”Edes vaikeimpina aikoina?” Hän kuiskasi vielä hiljaa. Katsoin Lumikkoviikseä silmiin, miksi hän edes kysyi tuollaista? Tietysti vastaan joo! ”En tietenkään jätä,…
