Kuolonklaanin tarinat
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Rosmariinikynsi päätyi kysymään Lepakkohuudolta mitä he nyt olivat. Totta puhuttua Lepakkohuuto ei tiennyt itsekään. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä he nyt olivat ja mitä heidän kuului nyt elämän kanssa tehdä – saati sitten toistensa. “En minä tiedä!” Lepakkohuuto hymähti ärtyneenä. “Mitä sinä haluat olla!?…
318 sanaa | 8 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Kuuntelin ilmeettömänä Kaamoskukan selontekoa hänen elämänsä viimeaikaisista tapahtumista. Tietysti välitin poikani kuulumisista, mutta siitä en ollut varma, kertoiko hän ne minulle aidosta yhteyden halusta. Kaamoskukan uutisissa haiskahti kehuskelu, muistipa hän yhdistää Hilleripilvenkin itseensä. Tuntui, että tälläkin keskustelulla oli hänelle jokin tavoite. En ollut Kaamoskukan…
224 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Katsoin silmät kavenneina Pyräkkäpirua, joka oli laittanut minut keksimään pennulle viihdykettä. Mokomakin! En minä ollut mikään leikkisetä. Pieni Lillukkapentu kuitenkin katsoi minua odottavaisesti, joten vaihtoehtoja ei jäänyt. Pengoin pentuaikojen muistojani, ne olivat täynnä Salamasielun virnettä, sitä, jonka hän oli kantanut mukanaan tähänkin päivään asti. Veljeni…
237 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Tassutin Säihkysielun rinnalla metsässä. Turkkimme koskettivat toisiaan, kun polku oheni. Pian polkua ei enää ollutkaan. Katsahdin toiseen kolliin ilkikurisin ilmein. Kosketin häntä kuonollani kaulaan. “Ota kiinni, jos saat!” sanoin iloisesti. Säihkysielun jo ennestään loistavat silmät pilkahtivat iloa ja innostusta. Lähdin juoksemaan. Tiesin, etten voittaisi minua…
348 sanaa | 9 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura Kumppanuus. Se on jotain mistä jokainen kissa haaveilee vähintäänkin alitajuisesti. Useimmat kissat ajattelivat sen tarkoittavan rakkautta. Kaamoskukka kuitenkin tiesi paremmin. Kissat haaveilivat jostakusta, joka auttaisi heitä saavuttamaan haluamansa. Harva kuitenkin ymmärsi, että todellinen hyöty kulki tosiasiassa vain toiseen suuntaan. Ja kumppanuus oli siihen oiva…
202 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Muiden kissojen katsellessa en saanut sanottua asiaani. Vilkaisin Lepakkohuutoa ja sitten hänen partiotaan. Korvani painuivat luimuun. “Menkää ilman häntä!” käskin ja vilkuilin sitten ympärilleni. Kissat olivat kerääntyneet kuuntelemaan. Partion johtaja kohautti lapojaan ja partio lähti. Katsoin Lepakkohuutoa. Saatoimme rikkoa tässä montaakin sääntöä, mutta juuri nyt…
183 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Katselin kollia tyrmistyneenä, enkä osannut täysin vastata tämän kysymykseen. Avasin suuni sanoakseni jotainmutta suljinkin sen uudestaan ja jäin hetkeksi miettimään vastausta “no on se tottta, en kauheammin pidä syöksyaskeleen läsnä olosta.. Hän on kaikkea muutta kuin hyvä kumppani, en tiedä mikä päässäni pyöri silloin aiemmin…
217 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis “Ihan hyvin minulla menee. Syöksyaskel saattaa välillä olla vähän ärsyttävä ja ongelmallinen, mutta se ei ole kovinkaan uutta. Tosin toivoisin kyllä, että voisin olla enemmän yhteydessä Hierakkapilven ja Katajanoen kanssa. En osaa sanoa olemmeko etäiset tai emme vain satu olemaan kauheammin tekemisissä, mutta olisi kyllä…
241 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Rosmariinikynsi halusi palata takaisin leiriin nukkumaan ja vaikka Lepakkohuuto olisi oikeastaan ennemmin jäänyt vielä kaksin metsään, hän lähti ennemmin takaisin leiriin kuin jäi ulos yksikseen. Hän siis lähti seuraamaan suurempaa naarasta kuin pentu emoaan. Lepakkohuudon yö oli levoton. Kolli ei oikein osannut rauhoittua. Hän ei…
162 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Seisoin pienellä aukiolla hiljaisuuspyörteen edessä, kolli oli juuri tullut aukiolle ja ilmesesti yritti aloittaa jutun juurta, en oikein osannut aluksi reagoida, en htään osannut sanoa mitä kolli odotti minun tälle sanovan. Katsoin tätä kuitenkin vakavana, ehkä oletin että se auttaisi minua mitenkän. “Ihan hyvin minulla…
