Kuolonklaanin tarinat
187 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Katajanoki tunnusteli varovasti jäänpintaa tassullaan; arvasin että häntä olisi kiinnostanut kokeilla sen kantavuutta koko painollaan, mutta kaipa jokin alkukantainen itsesuojeluvaisto esteli häntä tekemästä niin. Jos naaras olisi ollut yksin jäätyneen joen rannalla, tuo vaisto olisi varmastikin vienyt voiton ja hän olisi palannut takaisin leiriin yhtä…
156 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kumppanini sanat Katajanoesta toivat mieleeni useamman kissan. Hiljaisuusvarjon etenkin. Muistin kollin flirttailun turhankin hyvin sekä sen kuinka inhottava tunne siitä oli minulle jäänyt. Tiesin, että ystäväni sai iloa moisesta käytöksestä, mutta sanat olivat muistuttaneet minua Lepakkohuudosta. Kaikki elämässäni johti aina Lepakkohuutoon. “Varaudu murskahäviöön!” kiljaisin lähtiessäni…
806 sanaa | 21 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura Kaamoskukka luikerteli pusikkojen lävitse. Lehdettömät oksat raapivat kollin ohutta turkkia naarmuille ja kirpeän kova lumi rahisi anturoitaan vasten. “Tulkaa, Vanamotassu ja Käkitassu”, tabbykuvioinen kollikissa sihahti jälkikasvulleen, suosikeilleen. Vanamotassu oli osoittautunut oivaksi maalitauluksi. Naaras oli välillä niin hämmentynyt ja raukkamainen, että naaraan kankaasta oli helppo…
206 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Aikaa oli mennyt hetki siitä, kun Lepakkohuuto oli vetänyt pientä flirttiään kumppaninsa kanssa. Nyt hän oli sen sijaan lähdössä kävelylle tämän kanssa, koska hän pyysi. Kolli oli juuri päässyt kouluttamasta uutta oppilastaan, Käkitassua, ja oli väsynyt, mutta naaras oli menettänyt vasta hänelle tärkeän kissan, Kärppämyrskyn,…
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Sairastuminen oli tehnyt Laineliekille vain kaikkea pahaa. Hänestä tuntui kurjalta. Naaras olikin päättänyt lähteä ulos kävelylle, jos hän saisi vaikka mielialansa kohennettua. Kuitenkin luminen maisema ja kylmä ilma eivät olleet mikään paras piristys hänelle. Lumen paakkuuntuessa Laineliekin turkkiin kiinni alkoi matkan jatkaminen tuntua vain entistäkin…
298 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Söin tuoresaalista isäni kanssa yhdessä. Hän istui minua vastapäätä ja näin hänen tuijotuksestaan, että hän selvästi halusi sanoa jotain. Se halusinko kuitenkaan kuunnella häntä oli aivan oma kysymyksensä. “Kuules, Katajanoki, olen hieman ajatellut”, Syöksyaskel aloitti. Vilkaisin isääni kulmieni alta samalla, kun mutustin jakamaamme lintua. Saatoin…
389 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lammikkoloikka kosketti hännällään nukkuvaa Hilleripilveä. Aurinko oli jo laskenut ja täällä kolli edelleen kuorsasi pois yöpartion väsymystä. Mokoma laiskuri! Ei yöpartioon osallistuminen antanut lupaa loisia koko päivää. Luulisi Hilleripilvenkin ikäisen kissan tietävän sen. Lopulta leopardikuvioinen kolli raotti silmiään ja Lammikkoloikan turkin osuessa niihin, soturi nousi…
525 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lillukkatassu otti vauhtia harmaasta järkäleestä ja ponkaisi sen kautta korkeuksiin. Naaraan loikka kantoi pitkälle, niin pitkälle että hänen vastuksenaan ollut Hämärähalla siirtyi kauemmaksi ja Lillukkatassu mätkähti naama edellä routaiseen maahan. Hetken ajan naaras vain otti tuijotuskilpailua jäätyneen maan kanssa. Miksi taisteleminen ei sujunut? Olihan hänen…
333 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Kylmyys tihkui käpäliini jäästä, jonka päällä seisoin. Jäätynyt vesi oli naarmuuntuneen valkoinen; tuuli puhalsi siellä täällä lumipyörteitä sitä pitkin kuin yrittäen hioa sitä kirkkaammaksi. Vaikka kuinka yrittäisin, en näkisi omaa kuvajaistani heijastuvan sen pinnasta samalla tavalla kuin sulasta vedestä. Se aiheutti minulle pienen identiteettikriisin. Mitä…
157 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Vilkaisin kollia pienesti hämilläni, mutta sitten nappasin tuon sanoista kiinni. “Ai, en minä mitään nähnyt. Pidän vain kovin jään äänestä”, sanoin, vaikka asian ääneen toteaminen teki siitä jotenkin hassun kuuloista. “Mitä oikein tarkoitat?” Pyräkkäpiru kysyi. Hymyilin hieman. Ehkä hän ei ajattelisi minun olevan aivan pöpi,…
