Kuolonklaanin tarinat
295 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta oli joutunut harkitsemaan tarkasti, mitä kertoisi pienelle pennulle. Pennun pää olisi taatusti mennyt sekaisin, jos soturitar olisi kertonut, että Aaltopennun velipuoli oli surmannut tuon isän sisaruksen. Naaras oli päättänyt jättää sen kertomatta. Aaltopentu saisi tietää siitä varmasti myöhemmin, jolloin hän osaisi käsitellä asiaa paremmin….
434 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Silmät hämmästyksestä levinneinä Aaltopentu tuijotti Sulkavirtaa, eikä voinut uskoa sitä, mitä tämä oli juuri hänelle kertonut. Tuo iso, yrmeä kolliko oli hänen isänsä veli? Sitä oli kieltämättä vaikea uskoa, kun ajatteli, miten rauhallinen ja rento hänen isänsä Kalmakuu oli verrattuna tähän kuumapäiseen körilääseen, mutta toisaalta…
388 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Kun Tuhkajuova komensi minut yhdellä kevyellä hännänheilautuksella mukaansa ja lähti johdattamaan minua pitkin Hehkulammen viettävää rantaa, seurasin tätä mukisematta. Suupielissäni kareili vino, uhmakas hymy, joka oli hiipinyt kasvoilleni vanhemmat soturin mainittua ensi kertaa joen, joka virtasi mutkitellen Kuolonklaanin reviirin läpi ja laski sitten hiljaa kohisten…
432 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirran hännänpää alkoi hiljalleen nykiä ärsyyntymisen merkiksi. Aaltopennun suusta tulvi kysymyksiä toistensa perään, eikä naaras ehtinyt vastata niihin ennen kuin tuo esitti jo lisää kysymyksiä. Soturi oli joutunut nostamaan käpäläänsä ilmaan hiljentääkseen pennun. Nyt pienokainen oli hiljentynyt ja kohdistanut pistävän oranssit silmänsä itseään huomattavasti suurempaan…
336 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Sydän rinnassa jyskyttäen Aaltopentu kuunteli lähestyviä käpälänaskelia. Hetkeksi tuli hiljaista; Saukkopentu oli työntänyt päänsä kuusen oksien välistä sisään ja katseli ympärilleen, arvatenkin etsien Aaltopentua. Kuitenkin melko pian naaras kääntyi kannoillaan ja tepsutti katsomaan muualta. Aaltopentu huokaisi helpotuksesta ja nosti sitten katseensa hänet pelastaneeseen kissaan, joka…
284 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta istui nummella. Hän oli Eloklaanin reviirillä, vaikka säännöt kielsivät sen. Naaras tunsi hennon tuulenvireen leikittelevän turkillaan. Oli aivan hiljaista, edes linnut eivät visertäneet tai heinäsirkat surisseet korkeassa ruohikossa. Aivan kuin maailma olisi pysähtynyt. Sulkavirran nenään leijaili etäisen tuttu tuoksu, joka kuului eloklaanilaiselle. Raidallinen soturitar…
650 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Aaltopentu tarkasteli kiinnostuneena höyhentä, joka oli irronnut Ruostekukan aiemmin syömästä linnusta. Se oli kuulunut metsäkanalle, jonka Kalmakuu sanomansa mukaan oli saanut kiinni aivan itse. Aaltopentu ihaili isänsä metsästystaitoja ja toivoi itsekin olevansa jonakin päivänä yhtä taitava. Hänen huomionsa herpaantui höyhenestä, kun hän näki silmänurkassaan Saukkopennun…
308 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Olin tullut Hehkulammelle purkamaan ajatuksiani. Ajattelemalla ne eivät kuitenkaan tuntuneet selkeytyvän. Minun ja Väärävarjon kohtaamisesta leirin ulkopuolella oli kulunut jo puolisen kuuta. En ollut jutellut soturille sen jälkeen, koska pelkäsin jonkun näkevän meidät. Pelkäsin jonkun näkevän minun lävitseni sen, mitä kollin läsnäolo sai minussa aikaan….
183 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Hymyilin tyytyväisesti kuullessani Minttuliekin vastauksen. Hän ei ollut vielä suoraan suostunut mihinkään, mutta tiesin jo, että olin voittanut tämän pelin. Hän olisi voinut vain kieltää asian ja kääntyä kylmästi kannoillaan. Niin minä olisin ehkä tehnyt. Toisaalta minä en koskaan tällaiseen tilanteeseen joutuisikaan. ”Ei mitään suurta”,…
679 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Seuraavan päivän aamu valkeni sateisen harmaana. Aaltopentu kuuli sisälle pentutarhaan, miten sade rummutti tasaisesti maata pesän suuaukkoa verhoavan sammalen tuolla puolen. Pentutarhassa vallitsi väsynyt hiljaisuus, ja kissojen päät nuokkuivat puoliunessa. Aina silloin tällöin Saukkopennun ja Sirpalepennun makuusijalta kuului vaimeaa murinaa, kun pennut kahnasivat keskenään. ”Minä…
