Klaanittomien tarinat
609 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Sirius //Erakko | Klaanien lähialueet Kaksijalkalan haju erottui jo voimakkaana vaikka en ollut edes kovin lähellä sitä. Menin siitä huolimatta lähemmäs kaksijalkalaa. Arvasin että Höyhen olisi siellä. Yhtäkkiä tajusin jotain hyvin tärkeää: tämä voisi olla sama kaksijalkala, jossa asui kissarankkuri. Höyhen saattoi olla vaarassa! Ajatus siitä…
191 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Sirius //Erakko | Kuolonklaanin reviiri Minä en täältä lähde minnekään.” sähähdin kollille. ”Sinun täytyy.” Hiilihammas sanoi. ”Klaanitoverisi kaipaavat sinua.” ”Eivätkä.” mutisin hiljaa. Minun teki mieli tiuskaista Hiilihampaalle, että mitä hän muka Kuolonklaanista tiesi. Tiesin että Punatähti ei olisi armollinen minulle. Muutama pentu tassutti katsomaan minua. ”Tulkaa…
173 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Tuntematon alue Sade oli loppunut jo ennen nukahtamista mutta maa oli märkä ja kuusen oksista tippui vesipisaroita. Yöllä oli selväti satanut, kun olin ollut unessa ja turkkini oli aivan märkä. Juurakko allani tuntui epämukavalta ja, kun nousin tunsin piikin tarttuneen jonnekin päin selkääni….
182 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Kujakissayhteisö Rubiini tunsi myötätuntoa Pähkinää kohtaan: raidallinen naaras kuulosti menettäneen paljon, aivan kuten hänkin. ”Otan osaa”, Rubiini maukui hiljaa ja painoi päänsä kunnioittavasti. Pähkinä pysyi hetken vaiti, kunnes vastasi: ”Kiitos.” ”Tiedätkös, minullakin oli sisko”, Rubiini sanoi sitten ja kohotti punertavan katseensa toiseen naaraaseen….
174 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Kujakissayhteisö “Kaksijalkalassa liikkuessa tulet törmäämään kaksijalkoihin tahtomattakin. Tämä on niiden asuinaluetta. Jotkut niistä antavat jopa ruokaa meille!” Rubiini kertoili muistellen selvästi muiden hänelle kertomia asioita tai omia kokemuksiaan. “Yleensä yhteisön jäsenet kuitenkin pyrkivät välttelemään niitä, emmekä mene niiden lähelle, ellei ole aivan pakko.”…
581 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Luopio | Kujakissayhteisön lähialueet Metalliastia kaatui rymisten ja leväytti haisevan sisältönsä pitkin kapeaa kujaa. Nenääni nyrpistäen ryhdyin tonkimaan jätteitä, yrittäen löytää jotakin syötäväksi kelpaavaa. Kaksijalkojenruoka oli kaikin puolin vastenmielistä, mutta sen oli kelvattava paremman puutteessa. Nyt kun lehtisade oli alkanut, riista vähenisi metsästä ja sen…
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Sirius //Erakko | Tuntematon alue Nuuskin ilmaa. Olin lähtenyt omille teilleni huomattuani Höyhenen poissaolon. Minne Höyhen meni? Pyörin ympäri metsää. Yhtäkkiä huomasin tuoreen jäljen. Tunnistin hajun heti: Höyhen! Hän oli lähtenyt etsimään klaaneja. Hän oli karannut. Minua raivostutti. Noin vain Höyhen jätti minut. Menköön etsimään uusia…
1389 sanaa | 31 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Jem //Erakko | Eloklaanin reviiri “Arvostan neuvojanne – kiitos paljon”, Kehrääjä maukui normaalia kohteliaammin loikatessaan alas kivenlohkareelta. Nuori kolli oli keikahtaa lohkareen vieressä olevaa kantoa päin mutta jotenkin onnistui pitämään tasapainonsa. Hänen hännänpäänsä nyki, mutta kolli parhaansa mukaan yritti sivuuttaa rinnassaan kasvavan ahdistuksen, joka pikkuriikkisen vaikeutti…
683 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Tuntematon alue Nukuin Jupiterin lämpimän kehon vieressä kuono hautautuneena hänen turkkiinsa. Kolli tuhisi unessaan. Katselin auringonnousua onnellisena. Tuulen vire leikitteli turkeillamme ja lennätti lehtiä pari hännän mittaa kerrallaan. Tiesin matkamme olevan loppuvaiheillaan. Jotenkin tunsin sen kuinka kissat kotopuolessa olivat päiväpäivältä lähempänä. Joskus toivoin,…
223 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Kujakissayhteisö Kharon oli pelastanut minut hukkumiselta. Tärisin rannalla turkki ihoa vasten liimautuneena ja kylmissäni, mutta kolli sen kuin jaksoi ilkkua uintitaidottumuuttani. Jos en olisi ollut niin viluissani, olisin antanut hänen kuulla kunniansa. ”Kuka muka on väittänyt, että olen luonnonlahjakkuus?” sihahdin takaisin ja ravistelin…
