Klaanittomien tarinat
302 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Tuntematon alue ”Kuka sinä olet?” kysyin melkein sihisten. ”Olen Jupiter, ja nuo hirveät kaksijalat toivat minut tänne!” kollikissa murisi. Otin hieman etäisyyttä toiseen. ”Minä olen Höyhentassu,” naukaisin karvat hieman tasoittuen. ”Eli klaanikissa siis?”Jupiter kysyi. ”Niin,” Myönnyin hieman epäluuloisena. Jupiter nyökkäsi. Kolli tassutti kaksijalkaa…
513 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Woln //Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala Jupiter köyristi selkäänsä. Hän oli väistellyt kaksijalkoja koko yön. ”Vihdoinkin!” ajatteli Jupiter. Hän ponkaisi aidalta ruoholle ja tassutti metsää kohti. Vanha ränsistynyt mökki oli metsän keskellä. ”Pitää varoa kissarankkuria.” ajatteli Jupiter. Jupiter kiipesi mökin ikkunalle ja katseli sisään. Rotat ja…
364 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Luopio | Kujakissayhteisö Järkäleloikan kysymys tulevaisuuden suunnitelmistani sen jälkeen, kun Mesitähti olisi kukistettu, pysäytti minut miettimään hetkeksi. Niin tosiaan – mitä sitten, kun olisin saavuttanut elämäni päätavoitteen eli koston? Eloklaaniin en tahtonut enää palata, eikä minua sen erityisemmin houkutellut anastaa päällikön paikkaakaan. Sitä paitsi, jos…
400 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonkero //Erakko | Kujakissayhteisö Hypähtelin portaita ylös letkeästi kuin likakaivoon virtaava maailmanympärysmatkalta palaava kuravesi, kun huomasin Keijukaisen mutrulla olevan naaman tasanteen huipulla. “A, B, C kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen”, rallattelin oitis. Keijukainen ohitti keskustelunavaukseni täysin ja lähti jolkottelemaan lankkuja määrätietoisesti alaspäin. Juuri niin, jättäen minut…
193 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet Häkkyrä jossa olin nostettiin äkkiä. Sen katto oli kiinteä samoin kuin puinen lattia ja puolet seinistä. Raavin vihreää nahkaani kynsilläni. En kuitenkaan tuhonnut sitä kokonaan jotta saisin ottaa sen mukaani minne olinkaan menossa. Siitä oli muodostumassa tärkeä minulle joten pidin siitä…
381 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Ruska //Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala Puh katosi omaan kotiinsa, seisoin yhä pihalla. Hengitin raitosta ilmas vielä kerran, ennen kuin lähdin takaisin sisälle. Käännyin hittasti ympäri ja katselin pihaa. Kävelin oven raosta sisään, mummo tuli keittiöstä ja sulki oven. Hän silitti päätäni, ja kehräsin hänelle onnellisesti….
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Kujakissayhteisö Autettuani Leopardia tämän ongelman kanssa palasin takaisin yläkertaan, minkä jälkeen ryhdyin turkinpesulle. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun kuulin jonkun liikkuvan jälleen portaikossa. Käännähdin katsomaan portaiden suuntaan hiukan närkästyneenä, mutta ilmeeni vaihtui iloisemmaksi, kun huomasin tulijan olevan Keijukainen. Tervehdin kasvattiemoani, joka tervehti takaisin….
198 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Saaga //Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet Olin nukahtanut hetkeksi levottomaan uneen mutta kun heräsin huomasin olevani uudenlaisessa paikassa. Olin samanlaisessa kiiltävästä aineksesta tehdyssä kaksijalan häkkyrässä kuin aiemmin mutta se oli hieman isompi ja sen pohjalla oli makuusija, joka oli tehty vihreästä nahasta. Kiiltävän häkkyrän reunalla oli koperan…
257 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Auroora //Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet Nefiri ei vastannut Rubiinille välittömästi. Hän ei ollut varma, kuinka paljon haluaisi kertoa siskostaan. Naaras luotti kyllä toveriinsa, mutta Ursasta puhuminen tuntui jotenkin henkilökohtaiselta. Se saattaisi johtaa keskustelun siihen, miksi Nefiri ei enää kulkenut Ursan kanssa, ja se oli ehkä viimeisin…
255 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Kujakissayhteisö Hennon matkiminen ja suututtaminen oli naurettavan helppoa. En ollut ehtinyt esittää häntä kuin vasta hetken ajan, niin hän oli jo loikannut kimppuuni. ”Siitäs sait!” kolli ilkkui riemuissaan samalla, kun mätki minua käpälillään. Pysyttelin liikkumatta aloillani, sillä tiesin Leopardin tulevan pian hätiin. Aivan…
