Klaanittomien tarinat
402 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Suunnaton huoli Päivänsäteestä sai minut voimaan pahoin. Kun pahin raivo oli hellittänyt, sen korvasi pelko. Kaikki oli vaarassa mennä ihan pieleen. Jos Päivänsädettä ei löytyisi, suunnitelmamme olisi hyödytön. Tuijotin ukkospolkua, joka johti ulos kaksijalkalan turvasta suoraan metsään. Minä tiesin, ettei Päivänsäde pärjäisi yksin…
327 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Luopio | Olisin valehdellut, jos olisin väittänyt, ettei hurjistunut Keijukainen saanut minussa minkäänlaisia kylmiä väreitä liikkeelle. Hänen silmiensä palava katse kertoi vihasta, jota ei noin vain laannutettaisi tyhjin lupauksin ja matalana matelemalla. Nöyristelemään minä en olisi aikonut ruveta missään tapauksessa. Päivänsäteen katoaminen kosketti yhtä lailla…
343 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Yritin olla näyttämättä sisälläni kasvavaa huolta Haavetassulle tämän mainitessa metsän ja siellä vaanivat pedot. Juokseminen soralla oli huomattavasti helpompaa kuin metsässä tarpominen, enkä totta puhuakseni ollut halunnut ajatella enää metsään palaamista äskeisen jälkeen. Kollin puheet enteilivät kuitenkin toista. ”No hidastetaan sitten”, puuskahdin kiukkuisesti…
307 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | ”Keijukainen! Mäihä! Missä te olette?” paniikin sävyttämä ulvaisu repi minut hereille kevyestä unesta. Tiesin heti, että jokin oli pielessä. Ponnahdin pystyyn pehmeältä vuoteeltani ja kiiruhdin ränsistyneen kaksijalan pesän alakertaan. Tyrskytiikeri tasasi hengitystään sisääntuloaukon liepeillä. Mäihä oli myös löytänyt paikalle ilmeisesti Tyrskytiikerin huudahduksen kuultuaan….
249 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Eksyneet matkalaiset olivat päässeet kaksijalan pesän luokse. Puista raivattu alue pesän ympärillä oli valaistu samanlaisilla pienillä auringoilla, joita löytyi myös kaksijalkalasta. Kun kaksikko lähti kulkemaan aukion poikki, Kharon pyrki pysymään mahdollisimman lähellä metsänrajaa. He kiersivät pesän toiselle puolen yrittäen etsiä reittiä, mitä pitkin…
320 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Väräytin korviani kiinnostuneena kuunnellessani Haavetassua. Loppujen lopuksi meillä kahdella vaikutti olevan enemmän yhteistä kuin olin osannut kuvitellakaan. Tai no oikeastaan ainoa meitä varsinaisesti yhdistävä tekijä tällä hetkellä oli se, että molemmat halusivat Mesitähden hengiltä, mutta minusta se oli täysin riittävä. Kenties Haavetassusta voisi…
246 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Kharon kulki pimeässä metsässä eteenpäin rauhallisin askelin, jotta Päivänsädekin pysyisi mukana. Yön vallitessa ainoa valonlähde oli taivaalla mollottava puolikuu ja sen rinnalla tuikkiva Hopeahäntä. Päivänsäteen kaltaiselle kujakissalle metsä saattoi vaikuttaa pilkkopimeältä, mutta Kharon erotti hämärästi kaikki puut ja eteen tulevat pensaat ja rungot….
215 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Tyrmistyin Haavetassun sanoista niin, että olin vähällä pysähtyä kokonaan, mutta koska en halunnut jäädä jälkeen hänestä, pysyttelin itsepintaisesti tuon kannoilla. En kuuna päivänä ollut epäillyt kasvattajieni metodeja tai opetuksia, mutta nyt tuo kurja klaanikissa oli tuonut esille yhden päivääkin selvemmän asian. Mesitähti oli…
253 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | ”Ei uskoisi sinun olevan Mesitähden jälkeläisiä”, Kharon heitti ilmoille huomatessaan, kuinka eksyksissä tumma naaras oli. Kuunvalo siivilöityi oksien läpi, joten laikukas kolli ei ollut täysin haju- ja tuntoaistiensa varassa. Hän näki jopa yllättävän kauas, ainakin verrattuna matkakumppaniinsa, joka tuskin näki edes nenäänsä pidemmälle….
