Klaanittomien tarinat

Klaanittomien tarinat

  • Taivaslaulu

    404 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | Katselin lämpimästi ensin Ruskapennun – tai siis Ruskan- oranssia pentumaista hahmoa, jonka jälkeen katseeni vaelsi suureen laikukkaaseen kolliin vierelläni, jonka pää oli kumartunut lähemmäs Ruskaa. Merkurius pennun kanssa oli hellyttävä näky ja se sai sydämeni hakkaamaan kiivaammin. Tuntui, että joka hetken kulkiessa…

  • Arviointi

    38 sanaa | 1 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Skafia: 8kp – 1/5 tarinaa oppilasikäisenä kirjoitettu Merkurius: 46kp! + 8kp kp-boostista 12-26.7. = 54kp! – Ruskapentu: 47kp! – 2/4 tarinaa pentuikäisenä kirjoitettu. Taivaslaulu: 32kp! – Lauhalaukka: 42kp! – Fetus: 74kp! – Corona: 43kp! – Dakota: 22kp! –

  • Fetus

    863 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Tipu //Erakko | Seurasin ehkä vähän hämmentyneenä kastanjanruskean turkin omaavaa kollia, hän vei minut huomattavasti syrjempään muista katsoen. Emmekö menisi sinne pesään jossa saisin levätä, anna olla jo kolli, minua väsytti, vaikka toki olin hämilläni olin tuskissani samalla, en jaksanut kyseenalaistaa mitään. En ollut aivan varma…

  • Corona

    643 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | Olin huokaissut helpotuksesta, kun Merkurius oli lähtenyt mukaan leikkiin, sillä miten ihmeessä voisin kutsua itseäni kohteliaaksi, jos en itse kertoisi Fetukselle oikeaa nimeäni vaan antaisin jonkun muun möläyttää sen vasten naaraan kasvoja. Sitä paitsi, olin kertonut tälle erakkonaaraalle nimeni silloin, kun olin…

  • Merkurius

    317 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Katsoin hämmentyneenä kummallisen näköistä valkoruskeaa naaraskissaa, joka oli juuri sanonut jotakin kummallista. Kuka ihme oli Aavevarjo? Tämä suurikorvainen ja pienipäinen kissa huomasi nopeasti minun ja Taivaslaulun hämmennyksen. Kumppanini oli palannut takaisin aukiolle vietyään Ruskapennun pesäämme nukkumaan. Käänsin katseeni Coronaan. Kolli katsoi minua kummallisella…

  • Dakota

    303 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Taivaslaulu oli menettänyt pentunsa. Se oli musertanut naaraan ja tämän kumppanin täysin. Mutta sitten, kuin armonlahjana, Corona oli saapunut leiriin mukanaan kaksi kissaa – ja pentu. Toisen kissoista tunnistin aiemminkin alueellamme vierailleeksi erakkonaaraaksi, joka oli jäänyt meille ja Kuolonklaanille velkaa riistavarkaudesta. Hänen lisäkseen…

  • Fetus

    607 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Tipu //Erakko | Kuuntelin kaksikon puheluita, melkein puoli korvalla, sillä tavallaan oletin vastauksen olevan kieltävä, mutta toisaalta pennusta eroon pääsy oli se mitä halusin – tai oliko? Ei halusin, halusin takaisin sen kirotun vapauteni, näillä kissoilla ei ollut mitään tarjottavaa minulle enää. Villisielu oli sortunut kyyneliin,…

  • Taivaslaulu

    384 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | ”Taivaslaulu, ottaisitko hänet? Olisit emo jonka pikkuinen ansaitsisi, pyydän, rakastan häntä mutten voi suojella pikkuista”, valkea Villisielu aneli nyyhkyttäen. Hänen sinisten silmiensä katse oli tuskan ja pelon sekoitteinen pyörremyrsky. Minua kävi niin kovin Villisielua sääliksi. Tiesin nyt, miltä oman pentunsa menettäminen tuntuisi…

  • Merkurius

    457 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Käänsin kyynelten sumentaman katseeni Taivaslauluun. Aluksi naaras oli vain sumea valkoinen hahmo, mutta kun räpäytin silmiäni ja kyynel vierähti poskelleni, näkymä selkeytyi. Naaras painoi päänsä turkkiini ja nyyhkytti onnettomana. Olimme juuri laskeneet kaksi pientä elotonta ruumista kaivamaamme kuoppaan. Se tuntui niin kamalalta. En…

  • Fetus

    611 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Tipu //Erakko | Kaksikko oli pysyttäytynyt eturintamassa aika hiljaa, mutta se oli vain niin Villisielun tapaista. Tiesin toisen päässä pörräävän mietintä miten hän kertoisi pennusta, sekä tuon historiasta, olihan asia sentään monimutkainen. Kolli pysähtyi nopeasti, mistä en pitänyt. Olimme jo kohta perillä. Tuo kysyi minne aikoisimme…