Kuolonklaanin tarinat
183 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Katselin tarkasti, miten Kaamospentu taisteli sammalpallonsa kanssa. Hänellä meni itse asiassa ihan hyvin; hänen liikkumisensa oli kekseliäämpää mitä olin kuvitellut. Kaamospentu löi palloa ensin kerran, perääntyi ja loikkasi sitten ”vastustajansa” kimppuun läimäisten sitä uudelleen. Tietysti hänen liikkeissään näkyi pentumaista kömpelyyttä eikä hän vielä aivan hallinnut…
301 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu ”Toivottavasti olemme vähän onnekkaampia kuin viimeksi”, Varissulka naukui Aaltosalamalle. Punaruskea naaras värähti muistellessaan viime kertaa: hän ei halunnut enää koskaan joutua niin lähelle minkään kaksijalan karvatonta lärviä. ”Toivottavasti”, hän murahti ja huiskaisi häntäänsä kuin yrittäen karistaa ikävät muistot mielestään. Henkäysvarjo ja Keltapilke kulkivat partion kärjessä,…
1199 sanaa | 27 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Myrskypennulla oli tylsää. Päivä oli ehtinyt alkaa jo lupaavasti, kun Kaamospentu ja Pyräkkäpentu olivat aamulla innostuneet leikkimään hänen kanssaan kuurupiiloa. Myrskypennulla oli ollut tavattoman hauskaa veljiltään piileskellessään, mutta kaksi muuta pentua ei oikein ollut arvostanut sitä, miten Myrskypentu ei ollut vuorollaan suostunut etsimään heitä. He…
230 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Toivepentu ja Pyörrepentu olivat juuri lähteneet pesästä leikkimään, jäin pesään yksin. Pentutarhassa oli yksinäistä, kun kukaan ystävistäni ei ollut siellä. Onneksi minulla oli Lumikkoviiksi, hän toi minulle joka päivä riistaa ja vettä. Mäyräkynsi kävi vierailuilla harvemmin, mutta tiesin hänen rakastavan minua paljon. Kaipasin jo metsässä…
338 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln En tiennyt mitä tehdä. Soturina oleminen oli vaikeaa, koska ei voinut mennä kysymään mestariltaan mitä tapahtuisi. Huomasin Jääviillon kuiskailevan ja vilkuilevan minua ivallisesti. Mulkaisin häntä vihaisesti. Tassutin aukiolle. Henkäysvarjo tassutti luokseni. ”Kappas, Nuppujuova!” hän huudahti. ”Olin katsomassa nimityksiäsi.” Nyökkäsin hämmentyneenä. ”No, onko mukavaa?” kysyi Henkäysvarjo….
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Närkästys levisi minussa ja lähdin jahtaamaan veljeäni. Olin häntä hitaampi mutta aivoni toimivat ihan yhtä hyvin ehkä jopa paremmin kuin veljeni omat toimivat. Jarrutin ja lopetin kollin jahtaamisen. Pyörrepentu hämmentyi ja pysähtyi. Hän käveli lähemmäs. “Mihin sinä jäit?” hän kysyi. Seisoin hiljaa ja odotin, kun…
303 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Juoksin metsässä, turkillani tuntui mukava tuuli. Olin päihittänyt jo monta kissaa, mäyrää ja kettua. Olin voittanut kaikki ylivoimaisesti. Minua vastaan oli tulossa Punätähti, voitin hänet ylivoimaisesti. Nyt hän antaa minulle oman arvonsa, minusta tulee nyt päällikkö. Kiemurtelin unissani vimmatusti, näin juuri unta minun ja Punatähden…
430 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Katselin, kuinka Kaamospentu harjoitteli emon kanssa taisteluliikkeitä. Samaan aikaan Myrskypentu tappeli oksan kanssa toisella puolella pesää, ja Orvokkisydämen pennut, Toivepentu ja Pyörrepentu, puuhasivat jotakin keskenään omalla nukkumapaikallaan. Minä istuin lähellä pesän seiniä myrtynyt ilme naamallani. Oli niin kauhean turhauttavaa olla näin kamalan pieni! Olin ihan…
247 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga ”Kumpi maistaa ensin?” Pyörrepentu kysyi ja haistoi hiirtä uudestaan. Haistelin itsekkin – se tuoksui myskiselle. “Minä voin”, sanoin ja haukkasin palan hiirtä. Se oli maukasta. Pureskelin lihan suussani. “Se on tosi maukasta”, sanoin yllättyneenä, suu täynnä hiirtä ja silmät suurina. Pyörrepentukin haukkasi sitä hieman epäluuloinen…
476 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Tule vain!” Hihkaisin innoissani. ”Olemme sammalpalloa ja Toivepentu on keskellä ensin!” Toivepentu nyökkäsi Lumikkoviikselle ja hymyili. Isä heitti pallon emolle ja, kun hän oli heittämässä sitä Lumikkoviikselle Toivepentu jatkaisi heiton loikalla. Toivepentu nappasi pallon ilmasta, ja näytti hyvin ylpeältä itseensä. ”Emo on nyt keskellä!” Toivepentu…
