Kuolonklaanin tarinat
331 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Nuppupentu katsoi höyhentä. Siinä oli jotain outoa, joka sai Nuppupennun pelokkaaksi. Nuppupentu laski sammalvuoteensa alas. Sitten hän käpertyi nukkumaan. Nuppupentu heittelehti vuoteessaan. Nuppupentu näki unta. Unessa höyhen yritti käydä Nuppupennun kimppuun. Nuppupentu yritti taistella sitä vastaan, mutta siinä oli jotain joka esti häntä. Nuppupentu oli…
186 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Saavuimme aukiolle juuri sopivasti kahden soturin yhteenoton jälkimaininkeihin. Klaanin varapäällikkö oli parhaillaan selvittelemässä tilannetta, kun Myrskypentu yllättäen säntäsi tilanteen keskelle. Yritimme huutaa häntä pysähtymään – tai ainakin minä yritin, nimittäin oli vaikea tulkita, käskikö Kaamospentu huudoillaan sisartaan palaamaan takaisin vai yrittikö hän pikemminkin yllyttää tätä….
1068 sanaa | 27 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Elandra Jääviilto paransi ryhtiään entisestään, näyttääkseen veljensä edessä mahdollisimman suurelta ja kunniakkaalta kissalta. Kolli näytti täysin rinnoin siitä, miten Kylmäliekki taipui hänen tahtoonsa ja oli siitä vielä kiitollinen. Sietikin olla, sillä Kylmäliekki oli hankaloittanut hänen elämäänsä syntymästään saakka. Kolli oli aina ollut avuton, ja Jääviillon…
308 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Myrskypennulle tuli kiire ulos kuultuaan veljensä sanat. Tappelu leirissä oli ehkä jännittävintä mitä saattoi tapahtua, eikä hän aikonut jättää sitä näkemättä. Harmaa naaraspentu ei enää jäänyt vilkuilemaan emonsa suuntaan, vaan kipitti veljiensä perässä pentutarhasta ulos. Aukiolla oli täysi tohina käynnissä. Keskellä aukiota seisoi muutama kissa,…
361 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Woln Nuppupentu lepäsi ulkona. Hiirenkorva ei ollut enää alussa. Pienet vesipurot virtasivat leirissä. ”Ei ole enää kylmää!” ajatteli Nuppupentu innokkaana. ”Oli kyllä ihanaa leikkiä lumessa.” mietti Nuppupentu hieman haikeana. ”Mutta viherlehti koittaa pian, ja sitten pääsen ehkä uimaan järveen!” Nuppupentu mietti millaista olisi uida. Nuppupentu ei…
156 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska ”Annatko sinäkin anteeksi Orvokkisydän?” Lumikkoviiksi kysyi alakuloisena. Hehkuaskel meni Mäyräkynnen luo ja laittoi kollin haavoihin salvaa. Katsoin Lumikkoviikseä myötätuntoisesti. Ei olisi pitänyt suuttua hänelle niin. Kaduin sitä kovasti. ”Ei se mitään, lupaan olla suuttumatta enää.” Sanoin hymyillen anteeksipyytävästi. Lumikkoviiksi hymyili takaisin. ”Ei kai sattunut pahasti?”…
238 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kuuntelin Pimentovarjoa hiljaa, antaen hänen puhua. Koko yksinpuhelunsa ajan, katsoin kuningatarta suoraan silmiin. Hän oli vähintäänkin yhtä kipakka kuin aina ennenkin, eikä se tullut minulle yllätyksenä. Olin hieman pettynyt siitä, miten kiintynyt Pimentovarjo oli pentuihinsa. En koskaan olisi uskonut, että olisin kuullut juuri Pimentovarjon puhuvan…
393 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kylmäliekki huomasi Jääviillon ärsyyntyvän entisestään ja kolli pelkäsi sanoneen jotain, mikä oli ärsyynnyttänyt Jääviillon. Kylmäliekki nielaisi ja yritti hieman hymyillä toiselle, mutta päätyi entistä hermostuneempana vain nyppimään rintaturkkiaan. Kylmäliekki siisti sen äkkiä kuonollaan ja katsoi kollia sitten toiveikkaan hermostuneena. Punaruskeaturkkinen ei selvästi arvostanut Huomenkyyhkyä, Kylmäliekki…
254 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kaamospentu innostui Myrskypennun ideasta Turmaloikan varalle. Heidän isänsä osaisi taatusti opettaa hienoja taisteluliikkeitä, olihan kolli ehta soturi! Kaamospentu mietti sitten miten he pääsisivät ulos leiristä. Pimentovarjolla, kolmikon emolla oli onneksi vieraana tuntematon soturi ja naaraiden keskustelu alkoikin saada aika viileän käänteen. Kaamospentu ei halunnut edes…
236 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Pitelin Orvokkisydäntä tassuillani ettei tämä kävisi Lumikkoviiksen kimppuun. “Hän ei yrittänyt murhata minua,” kuiskasin, “ei hän voisi.” “Et tiedä mihin hän pystyy! Hän on murhaaja!” Orvokkisydän huusi ja pääsi otteestani. Hyppäsin hänet kumoon ettei hän vain kävisi Lumikkoviiksen kimppuun. Lumikkoviiksi seisoi vaiti edessämme. Katsahdin Orvokkisydämeen…
