Kuolonklaanin tarinat
233 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra ”Itse asiassa minä en tiedä. Tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan ihan hyvin ilman perhettäkin, mutta ehkä se olisi mukava lisä tulevaisuudessa. Ennen kaikkea haluan vain olla onnellinen, perheellä tai ilman”, vastasin Karhumyrskyn kysymykseen epäröimättä. En ollut odottanut kollin kysyvän sitä, mutta ei se minua häirinnyt…
1008 sanaa | 22 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Tassutin Sulkapennun vierellä ylpeänä siististä turkistani, jonka olin osittain sukinut itse. Olimme ottaneet suunnan kohti leirin uloskäyntiä, sillä olin ehdottanut sen olevan hyvä paikka, sillä sieltä tulisivat kaikki palaavat partiot ja ties vaikka partio olisi juuri kokenut jonkun hurjan seikkailun. Ja jos ei, niin…
343 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Pohdin vastaustani tarkkaan. Tosiaan, Tuhkajuovan pennuista tulisi oppilaita samaan aikaan Mustikkapennun kanssa. Ja jos hyvin kävisi, joku heistä kolmesta saattaisi olla minun tuleva oppilaani. Ikävöin mestarina olemista. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin saanut käydä herättelemässä Villisielua oppilaiden pesällä ennen auringonnousua ja suunnitella sitten…
279 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Villisielu kysyi haluaisinko perhettä. Kysymykseen olisi helppo vastata. Olin aina halunnut jossain vaiheessa pentuja. Jo oppilasikäisenä huomasin pitäväni pennuista ja haluavani tulevaisuudessa myös itse niitä. En pelkästään klaanin vuoksi, vaikka jokainen pentu toi Kuolonklaanille oman vahvistuksensa. Koska itselläni ei ollut perhettä, eikä oikein ketään kehen…
418 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Aurinko oli laskenut ja ilta oli vaihtunut yöksi. Kuuhuippuun olisi vielä aikaa, mutta lähes täysi kuu loisti jo kirkkaana taivaalla. Pilvet olivat väistyneet taivaalta, joka oli nyt kirkas. Kuolonklaanilaiset olivat kadonneet pääaukiolta pesiinsä. Seisoimme nyt kolmistaan Karhumyrskyn ja Liekkitassun kanssa typötyhjällä pääaukiolla. Käännyin Liekkitassun puoleen….
681 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Aamu valkeni sateisena. Henkäysvarjo oli laittanut minut aamupartioon. Minun lisäkseni partiossa oli kolme muuta kissaa: Varjokarva, Kylmäliekki ja Ruostekukka. Varjokarva ja Kylmäliekki olivat toivottaneet minulle vaisut huomenet ennen lähtöä, mutta Ruostekukka ei ollut suostunut katsomaankaan minuun päin. Vihoitteliko naaras yhä minulle Lauhalaukan katoamisesta? Jos asia…
760 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Pidin katseeni käpälissäni, kun kuuntelin Karhumyrskyn sanoja. Suoraan sanottuna, en olisi koskaan uskonut soturin puhuvan tuolla tavalla. Mutta olin varma, että hän oli kuitenkin oikeassa. Lauhalaukka ei haluaisi, että uhraisin henkeni ja lähtisin etsimään häntä. Hänen katoamisestaan oli kuitenkin kulunut jo monia kuita. Hän olisi…
390 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Katsoin Pimentovarjoa ja yritin keksiä, miksi Turmaloikka oli alkanut käyttäytymään oudosti. Jos kissan luonne yllättäen muuttuu, siihen liittyy yleensä jotakin. Mielessäni kävi, että Turmaloikka haluaisi päästä Pimentovarjon lähipiiriin ja kenties surmata tämän. Ajatus oli kuitenkin naurettava. Miksi ihmeessä Turmaloikka haluaisi tappaa Pimentovarjon? Vaihtoehto numero kaksi…
763 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Olin ehdottomasti sitä mieltä, että isän tarina olisi kaikista paras. Mutta jotta tätä voitaisiin kutsua oikeaksi kilpailuksi, tarvittaisiin vielä lisää osanottajia isäni lisäksi. Ja minulla oli mielessäni muutama. Kuljin Sinipennun edellä soturien pesälle, josta etsimäni varmaankin löytyisi. Kuusen oksien alla olimme mukavasti suojassa tuulelta ja…
242 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Naaras kysyi minkälaista oli olla kunigatar. Noh, mitä siitä sanoisi? Pohdin asiaa hetken, sillä oma kunigatar elämäni ei ollut aivan normaaleimmasta päästä. Niin, no, ajan riittävyys, pesähulluus, ja oma puuttuva aika. ”Rauhallista, riittää omaa aikaa”, Tokaisin, katsoen pentuani. Olihan se toli kyseenalaista, mutta jos olisin…
