Kuolonklaanin tarinat
333 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Vilkaisin Pimentovarjoa ja kohautin lapojani. ”Minä uskon, että he eivät edes saalistaneet reviirillämme. He saivat kiinni yhden jäniksen, mutta tuskin muuta”, totesin ja käänsin katseeni eteenpäin. ”Miksi sinä niin uskot?” naaras kysyi. ”He olivat varmasti vielä oppilasikäisiä. Erakot, jotka riistaamme ovat kavaltaneet, ovat takuulla vanhempia….
360 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Mulkaisin Tuhkajuovaa, vaikka tiesinkin, että naaras yritti varmaan vain härnätä. ”Minä en tarvitse kumppania, jotta muut ottavat minut tosissaan”, vastasin viileästi ja siirsin katseeni jälleen eteen. ”Toisin kuin eräät.” Minä en tarvinnut enkä halunnut kumppania. Sellaisesta olisi muutenkin vain riesaa, mieluummin olin vain yksin omissa…
667 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Mulkoilin Jäätassun suuntaan turhautuneena. Kolli oli mennyt lupautumaan mukaan Mahlatassun ja velipuoleni vesileikkeihin, ja siinä sivussa hän oli vetänyt minutkin osalliseksi tähän typerään touhuun. Lauhapentu hihkui riemusta. Hänen ylenpalttinen – voisi jopa sanoa jatkuva – intonsa oli ärsyttävää. Miten joku mahtoi jaksaa tuollaista kakaraa, josta…
322 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Minut oli määrätty auringon laskun aikaan lähtevään partioon. Onnekseni Huurrelilja oli pitänyt minulle harjoitukset aurinkohuipun aikaan, joten olin ehtinyt jo lepuuttaa tassujani. Olimme käyneet läpi taisteluliikkeitä, jotka olivat jo vaativia, eivätkä enää edes kuuluneet perustaitoihin. Vaikken vaativimpia liikkeitä oppinutkaan, Huurrelilja jaksoi silti opettaa niitä, jotta…
1112 sanaa | 25 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nagini Pihkatassu köyristi selkäänsä ja venytti pitkiä jalkojaan puolityhjässä oppilaiden pesässä. Oli harvinaista, että Henkäysvarjo antoi hänen nukkua pitkään. Tuntui, että soturille kaikkein tärkeintä oli nousta aikaisin. Ihan kuin se määrittäisi, kuinka hyvä soturi oli. Vaikka aikaisin herääminen olikin hyvä piirre, joka aamu herääminen kaikkia muita…
261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra ”Mitä tehdään seuraavaksi?” Lauhapentu kysyi leveä hymy kasvoillaaan. Mietin hetken ajan vastaustani. Sillä välin katseeni sekä ajatukseni liukuivat oppilaiden pesän edustalla oleviin oppilaisiin. Jäätassu mulkoili meidän suuntaamme tympääntyneen oloisena Yritin olla huomioimatta ärsyttävän kollin katsetta, joten siirsin sen takaisin Lauhapentuun. ”Hmm… Leikitäänkö sitä keksimäämme leikkiä?…
343 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Rapakynsi katsoi minuun tummanvihreillä silmillään ja selitti uutta liikettä. Liikkeet olivat jo melko edistyneitä ja minulle osittain hieman hankalia huonojen taistelutaitojeni takia. Mestarini oli muuttunut rennommaksi seurassani vähitellen, kun olimme tutustuneet enemmän. Kuitenkaan hän ei ollut muuttunut paljon puheliaammaksi ja uskoin hänen olevan muuten…
846 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu ”Pidä hauskaa!” huusin ystäväni perään juuri kun piikkihernetunneli oli nielaisemassa hänet sisäänsä, joten en ollut varma, oliko toivotukseni mennyt perille asti. Katsoin hiljentynyttä aukiota hieman harmistuneena – normaalisti olisin viettänyt aamupäivän Mahlatassun kanssa leikkien, mutta koska hänellä oli nyt tärkeämpiä juttuja meneillään, jouduin pärjäämään itsekseni….
152 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra “Miten niin minun tyyppiäni? Hän on hyvä ja kunnioitettu soturi. Parempaa kumppanivaihtoehtoa tuskin on”, tiuskaisin Pimentovarjolle. Soturi kohautti lapojaan. “Pidätkö sinä hänestä?” tumma naaras kysyi kuin ohimennen. Hänen katseensa oli nauliintunut leirin toisella puolen jutteleviin sotureihin. Heidän joukossaan oli Hämypilvi, Hopeaputous, Jokimieli ja Turmaloikka. Ilmeisesti…
1222 sanaa | 27 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Olin syvässä unessa ja näin mukavia unia, mutta yhtäkkiä joku iskeytyi kuonooni. Räväytin silmäni auki ja uni loppui. Isku ei ollut tullut unesta, vaan Lauhapentu seisoi edessäni hullunkurinen virne kasvoillaan. ”Yllätys!” pentu kuiskasi ja yritti pidätellä nauruaan, ”olisitpa nähnyt ilmeesi!” Yhä tilanteesta hämilläni räpyttelin silmiäni….
