Kuolonklaanin tarinat
186 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Jännityin, kun Hiljaisuusvarjo kutsui minua luokseen. Hän oli Aamuraidan seurassa leirin laidalla. Hymyilin väkinäistä hymyä, sillä minusta tuntui, että molemmat vanhempani huomasivat haavan korvassani ja arvostelivat minua katseillaan. “Harakkatassu! Kuinka voit, poika?” Hiljaisuusvarjo kysyi ilahtuneen oloisena. Huiskaisin häntääni ja kohautin lapojani mahdollisimman rennosti. “Hyvin. Kuinka…
154 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Sähisin Lepakkohuutoa kompatakseni. Muukalaiset saisivat painua omille teillensä ja niin pikaisesti kuin vain suinkin pystyivät, mutta eivät he lähteneet vaikka kuinka uhkaavilta mielestäni vaikutimme. He vain utelivat nimiämme ja jotain Rontti-nimisestä kissasta. “Mikä nimi se sellainen edes on?” ärähdin halveksivasti kahta kissaa mulkaten. Miksi heidän…
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Katsoin suurin silmin, miten pensaan ylimmät lehdet alkoivat loistaa ensimmäisten pienten liekkien valossa. Ne olivat syntyneet kuin tyhjästä, eikä pensaan alle juuri ryöminyt Aaltosalama tietenkään ollut huomannut palaneen käryä. Koko pensaan roihahtaminen ilmiliekkeihin oli vain ajan kysymys. En jäänyt empimään, enkä oikeastaan ajattelemaankaan, kun…
251 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Hiljaisuusvarjo läähätti kuin viimeistä päivää, kun makasi leirin laidalla. Hänen oli tarkoitus lähteä ulos kävelylle, mutta viherlehden helleaallon kuumuus esti häntä tuskin liikkumasta. Kaikki liike tuntui olevan liian raskasta ja tuottavan liikaa kuumuutta. Edes hännänpään heiluttaminen tuntui jo tuottavan niin paljon hikeä, että valkoruskea kolli…
528 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Kaunis, tuuhea turkkini oli pettänyt minut, kiitos näiden kirottujen helteiden. Miten kukaan pystyi ylläpitämään imagoaan tällaisissa olosuhteissa, kun vähän väliä oli pysähdyttävä läähättämään kieli pitkällä kuin jokin kapinen hurtta? Niin nöyryyttävää. Jos minulla olisi ollut se mahti, olisin kynsinyt auringon alas taivaalta ja tuonut metsään…
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tuijotin Lokkimieltä hengitellen nopeasti sisään ja ulos nenäni kautta. Pelkäsin, että jos laskisi suojaukseni hetkeksikään, kolli yrittäisi käydä kimppuuni uudemman kerran. Silloin en ehkä enää jaksaisi pistää takaisin kampoihin. Elämänjano oli yllättävän voimakas tunne. Vaikka monestikaan elämässäni ei tuntunut olevan läheskään tarpeeksi sisältöä, jotta sitä…
392 sanaa | 10 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu Lokkimielellä oli pitkään yliote oppilaasta, joka pysyi visusti hänen niskalukossaan. Juuri kun hän alkoi päätyä siihen tulokseen, ettei Uivelotassu ollut oikeasti kehittynyt taistelussa edes alimmalle vaadittavalle tasolle tullakseen miksikään oikeaa soturia muistuttavaksi, valkoharmaa soturi tunsi vihlaisevat pistot kyljissään. Lokkimielen keskikeho jännittyi. Uivelotassu oli upottanut…
554 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Aaltosalama höristi korviaan hiippaillessaan Lehtikuusilaaksossa. Hän toivoi kuulevansa edes pienen merkin siitä, että aluskasvillisuudessa rapisteli yhä jonkinlaista elämää. Ei hiiskaustakaan – äänet olivat yhtä kuolleita kuin kaikki kuivuneet kasvit tällä alueella. Punaruskea soturitar nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan harmistuneena. Varissulka tassutti hänen vierelleen, ja…
175 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Jokin alkukantainen voima otti hetkeksi ohjat ruumiistani, kun tunsin Lokkimielen käpälien lukkiutuvan niskani ympärille. Minä potkin ja kynsin takajaloillani soturin vatsaa, kiemurtelin kuin petolinnun otteeseen joutunut käärme, mutta mestarini piti pintansa. Tämä ei tuntunut enää miltään leikkimieliseltä yhteenotolta. Aivoni alkoivat kallistua sitä kohti, että käynnissä…
535 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu Kun Uivelotassu oli päässyt tarpeeksi lähelle Lokkimieltä lyödäkseen, soturi oli muutaman väistönsä jälkeen ladannut kovan iskun oppilaansa kuonoon. Tällä kertaa hän oli kuitenkin vihdoin päästänyt sen halunsa toteutumaan, mistä oli pitkään pakonomaisesti pidättäytynyt: hän oli lyönyt naarasta raa’asti kynnet esillä. Sitten hän oli lyönyt…
