Kuolonklaanin tarinat
528 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Kaunis, tuuhea turkkini oli pettänyt minut, kiitos näiden kirottujen helteiden. Miten kukaan pystyi ylläpitämään imagoaan tällaisissa olosuhteissa, kun vähän väliä oli pysähdyttävä läähättämään kieli pitkällä kuin jokin kapinen hurtta? Niin nöyryyttävää. Jos minulla olisi ollut se mahti, olisin kynsinyt auringon alas taivaalta ja tuonut metsään…
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tuijotin Lokkimieltä hengitellen nopeasti sisään ja ulos nenäni kautta. Pelkäsin, että jos laskisi suojaukseni hetkeksikään, kolli yrittäisi käydä kimppuuni uudemman kerran. Silloin en ehkä enää jaksaisi pistää takaisin kampoihin. Elämänjano oli yllättävän voimakas tunne. Vaikka monestikaan elämässäni ei tuntunut olevan läheskään tarpeeksi sisältöä, jotta sitä…
392 sanaa | 10 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu Lokkimielellä oli pitkään yliote oppilaasta, joka pysyi visusti hänen niskalukossaan. Juuri kun hän alkoi päätyä siihen tulokseen, ettei Uivelotassu ollut oikeasti kehittynyt taistelussa edes alimmalle vaadittavalle tasolle tullakseen miksikään oikeaa soturia muistuttavaksi, valkoharmaa soturi tunsi vihlaisevat pistot kyljissään. Lokkimielen keskikeho jännittyi. Uivelotassu oli upottanut…
554 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Aaltosalama höristi korviaan hiippaillessaan Lehtikuusilaaksossa. Hän toivoi kuulevansa edes pienen merkin siitä, että aluskasvillisuudessa rapisteli yhä jonkinlaista elämää. Ei hiiskaustakaan – äänet olivat yhtä kuolleita kuin kaikki kuivuneet kasvit tällä alueella. Punaruskea soturitar nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan harmistuneena. Varissulka tassutti hänen vierelleen, ja…
175 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Jokin alkukantainen voima otti hetkeksi ohjat ruumiistani, kun tunsin Lokkimielen käpälien lukkiutuvan niskani ympärille. Minä potkin ja kynsin takajaloillani soturin vatsaa, kiemurtelin kuin petolinnun otteeseen joutunut käärme, mutta mestarini piti pintansa. Tämä ei tuntunut enää miltään leikkimieliseltä yhteenotolta. Aivoni alkoivat kallistua sitä kohti, että käynnissä…
535 sanaa | 14 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu Kun Uivelotassu oli päässyt tarpeeksi lähelle Lokkimieltä lyödäkseen, soturi oli muutaman väistönsä jälkeen ladannut kovan iskun oppilaansa kuonoon. Tällä kertaa hän oli kuitenkin vihdoin päästänyt sen halunsa toteutumaan, mistä oli pitkään pakonomaisesti pidättäytynyt: hän oli lyönyt naarasta raa’asti kynnet esillä. Sitten hän oli lyönyt…
628 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Rosmariinikynsi näytti suunnan, kun lähdimme etsimään saalista. Lepakkohuuto seurasi perässä mukisematta. Häntä ei haitannut antaa naaraan johtaa häntä, se oli jopa ihan mukavaa. Hän tuntui tietävän mihin meidän kannattaisi mennä ja missä päin oli riistaa, sillä pian jäniksen haju lehahti kollin kuonolle. Hän kääntyi katsomaan…
549 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Vaikka yleensä nautin pienestä tuskasta lisämausteena elämässäni, nämä helteet ylittivät minunkin sietorajani. Kuumuutta ei voinut paeta mihinkään, se ei jättänyt rauhaan edes nukkumapaikan varjoissa, minkä otin henkilökohtaisena loukkauksena, sillä varjot olivat minun valtakuntaani. Nyt ne olivat kuitenkin pettäneet minut, ja minä melkein läähätin kuin pahainen…
554 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Loikkelin leiriin harjoitusten jälkeen. Lihaksiani särki, mutta Loiskevarjo vain sanoi sen kuuluvan asiaan. Uskoin häntä. Kolli oli minulle suurimmaksi osaksi ihan kiva, kun en mokannut kokoajan. Joskus hän kuritti minua, mutta aina sanoin ei fyysisesti. Kuljetin katsettani ympäri leiriä. Kissat olivat hyvin vaisuja näin kauhean…
589 sanaa | 15 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Pälyilin epäillen taivaalle soturien pesän suojista. Aurinko porotti kuin kohtalon päivät olisivat käsillä, eikä taivaalla nähnyt yhden ainoaa helpotusta tarjoavaa pilvenhattaraa. Ei edes tuullut: ilma oli pysähtynyttä, enkä kuullut taustalla yleensä soivaa ulinaa. Kerrassaan sietämätöntä. Olin aina rakastanut lämpöä, ja viherlehtinä lempipuuhiani oli auringossa…
