Eloklaanin tarinat
391 sanaa | 11 kokemuspistettä | 🔥 SuperKP käytössä (1.30x)Kirjoittaja: Aura Minun ja Hiilihampaan paluumatka Eloklaanin leiriin kului hiljaisissa, vaisuissa tunnelmissa. Hiilihammas oli yrittänyt viritellä jotain keskustelua, mutta minun ei tehnyt mieli jutella. Minä pelkäsin todella paljon tyttäreni tulevaisuuden puolesta. Pelkäsin myös miten tämä vaikuttaisi minuun. Tiesin, että monet vanhemmat olivat valmiina salaamaan pentujensa puolesta…
301 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Korviani kuumotti jo pelkästään Irvikidan ripityksen kuuntelu. Minusta tuntui niin pahalta, että Pörriäispentu oli joutunut tuollaiseen myllytykseen. Vilkaisin omaa isääni, jonka ilme oli enemmän rento ja huvittunut. Olin päässyt useista hankaluuksista siten, että isäni oli saanut minut emon sijasta kiinni. Ihan mahtavaa, että oma isäni…
281 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tapitin hurjistunutta isääni silmät suurina ja pelokkaina. Normaalisti en olisi pelännyt kurinpalautusta – minä olin villi liekki, jota ei voinut tukahduttaa. Mutta nyt täällä pimeässä sen jälkeen, kun olin jo kerran säikähtänyt pahanpäiväisesti, Irvikita näytti tavallista hurjemmalta. Painauduin maata vasten korvat luimussa ja vedin häntäni…
290 sanaa | 7 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Nyt minunkin oli myönnettävä, että Kujekullan käytöksessä oli jotakin poikkeuksellista. Kukaan itseään kunnioittava kissa ei pyöriskellyt ketun jätöksissä vain huvin vuoksi – se oli viimeinen keino yrittää kätkeä omat jälkensä muilta. Eikä jälkiä yleensä kätketty, ellei haluttu salailla jotain. Ymmärsin Lieskakajon huolen tyttärensä puolesta…
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kiljaisin ja vaistomaisesti liu’utin pienet, mutta sitäkin terävämmät kynteni esille jonkun tarttuessa niskanahkaani. Maa katosi tassujeni alta ja yritin huitoa kidnappaajaani. Sydän tykytti rinnassani kahta kauheammin, Lieskakajon kertomat hirviöt olivat totta ja Pörriäispentu ei ollut uskonut. Ja nyt me olimme joutuneet niiden nappaamiksi! “IIIIIK! Päästä…
234 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tänään oli ollut yksi niistä aamuista, kun Leimusilmän ei olisi tehnyt mieli nousta lainkaan vuoteestaan. Hän olisi mieluummin nukkunut puolille päivin, hakenut sen jälkeen vähän tuoresaalista ja sitten vasta miettinyt päivän askareita. Parantajan velvollisuudet eivät kuitenkaan katsoneet vuorokaudenaikaa. Yhdellä Kimalaistoiveen pennuista oli ollut vatsa kipeä…
223 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Sydämeni tykytti edelleen Hellepennun yllätyshyökkäyksen jäljiltä. Jatkoimme matkaa leirin varjoissa, mutta säikähdys oli saanut ajatukseni aivan raiteiltaan ja jokainen outo möykky tai epämääräinen ääni saivat minut säpsähtämään. Hellepentu odotti minulta jatko-ohjeita, mutta olin niin poissa tolaltani, että minusta ei juuri ollut apua. *Keskity nyt, Pörriäispentu!*…
490 sanaa | 13 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu ”Miten niin? Minähän teen hauskaa. Minähän olen hauska!” Hilehuurre hörötti maassa kiemurtelun välissä. Kolli kuulosti jotenkin oudolta omiin korviinsa. Hän kuuli itsensä kuin ulkopuolisen korvin. Hänen päässään tuntui kovin hupsulta. Kujekultakin repesi hihitykseen, ja se vasta nauratti kollia entisestään. ”Olet hiirenaivo!” Kujekulta höhötti. ”Ja…
397 sanaa | 10 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura //VIIKONLOPUN KP-BOOSTI Odottelin mestariani, Syreenisumua malttamattomana. Naaras oli luvannut viedä hänet harjoittelemaan jonkun toisen soturin kanssa. Minua jännitti kehen soturiin Syreenisumu päätyisi! Toivoin, että naaras ei valitsisi ketään ilkeää, kuten Mustikkapyörrettä tai ketään liian vakavaa, kuten Pohjaharhaa. Ei sillä, että heissä olisi ollut kissoina…
351 sanaa | 9 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura //VIIKONLOPUN KP-BOOSTI “Yksi! Valmiina tai ei, täältä tullaan!” kajautin kovaäänisesti ja nostin käpäläni silmieni edestä. Loikkasin korkeasta heinikosta lähimmän kannon päälle ja nousin varovaisesti takajaloilleni. Näin minä näkisin paljon paremmin mihin Hilehuurre oli piiloutunut. Metsä oli lehtisateen johdosta harmaa, joten Hilehuurreen oli hieman helpompi…
