Eloklaanin tarinat
583 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo tiesi, että kaikki tämä oli oikeasti niin väärin; siis Nokkospilveä ja Kujekultaa ajatellen. Hän tiesi mitä hänen tyttärensä ajatteli Leimusilmästä eivätkä ne ajatukset olleet positiivisia. Mutta miten mikään niin kaunis asia, kuin.. rakkaus.. voisi olla väärin? Lieskakajon sydän muljahti ylösalaisin, kun hänen mieleensä hiipi…
2021 sanaa | 52 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura Sankka ja aavemainen sumu oli verhonnut Eloklaanin reviirin vaippaansa. Ilmassa oli jotain synkkää, mystistä ja pelottavaa. Jotain suurempaa, jotain mitä ei voisi tavallisen klaanikissan silmin nähdä. Hänen ajatuksensa olivatkin jossain suuremmassa; hänen veljessään. Kollilla oli pakko olla jotain voimia. Naaras näki Lehmusjalkaa kaikkialla, mutta…
184 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Istuin isäni muistotilaisuudessa hiljaa Kortetuikkeen vierellä. Kolli oli ystävällinen, kun oli siinä vierelläni. Yksin en olisi tästä selvinnyt. En tokikaan pystynyt oikein sanomaan hänelle sitä tai mitään muutakaan. Olin saanut tietää Kuusihännän järkyttävästä onnettomuudesta. Mieleni vain täyttyi kaikista niistä hetkistä, kun isä oli ollut kanssani….
345 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kimalaistoive suki kiharaa turkkiaan rauhallisin ja pitkin vedoin. Naaras oli käynyt tänään haudoilla ja viettänyt siellä melkein kokonaisen päivän. Hän kaipasi Piiskujalkaa ja Kaislatassua niin paljon. Niin mahdottoman paljon, että hän oli pakahtua siitä rakkaudesta ja surusta mitä hän tunsi kuolleita pentujaan kohtaan. Kaislatassu ei…
538 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu “Kortetuike, voisitko kurkistaa niskaani? Kutisee niin vietävästi, enkä itse yllä rapsuttamaan sieltä.” Pudotin juuri rullalle käärimäni väljähtäneet sammalet maahan ja käännyin katsomaan Nokilintua. Vanhus yritti tuskaisen näköinen irvistys naamallaan kurkotella takatassullaan niskaansa kohti. “Totta kai”, hymyilin ystävällisesti ja siirryin naaraan viereen nähdäkseni paremmin siihen kohtaan,…
280 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Paljon oli tapahtunut sen jälkeen, kun Ahmatahma oli lähtenyt klaanista. Tärkeimpänä kaikista olin jäänyt yksin. Tai ainakin siltä minusta tuntui. En ollut enää kenenkään läheisin ystävä. Sädesäihkeellä oli Käärmekulta ja niin edes päin. Ahmatahman kanssa olimme olleet erottamattomat ainakin nuorempina ja sitten Sädesäihke oli ollut…
266 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Leimusilmä tunsi mielihyvän aallon leviävän turkkinsa jokaista karvaa pitkin tuntiessaan Lieskakajon kuonon hipaisevan omaansa. Kolli oli niin lähellä häntä, että hän pelkäsi tämän kuulevan räjähtämäisillään olevan sydämensä jyskytyksen. Parantajakollin järki yritti epätoivoisesti saada hänet astumaan kauemmaksi komeapiirteisestä kollista, mutta hänen kehonsa oli liimautunut tämän lämmintä…
312 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Punaturkkinen naaras heittäytyi maahan nauramaan, hänen jekkunsa oli onnistunut ihan täysin ja Kuutamolaine oli niellyt hänen valkoisen valheensa aivan täysin. Ei Talvikkitakku nyt niin sekaisin ollut, että myrkyttäisi parhaan ystävänsä. Mutta totta puhuen, naaras ei tiennyt mitä hän oli rastaan sisälle laittanut. Hän oli varastanut…
265 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo hymähti Leimusilmän diagnoosille viikset värähdellen. “Mitä luulet, olikohan se jänis Kuolonklaanin lähettämä? Mokomat ovat ottaneet salaisen aseen käyttöönsä!” Lieskakajo maukaisi pää kallellaan ja pukkasi nopeasti parantajakollia lapaan ja pyöräytti sitten silmiään leikkisästi, kun Leimusilmä oli kääntynyt erikoiselta tuoksuvan yrttivarastonsa puoleen. Vaikka Lieskakajo kovin Leimusilmästä…
285 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Nukkuisin kenties vain yhen yön yli tai sitten nukkuisin kuita, kun vihdoin pääsisin pesääni. Kortetuike ja Korpikaste olivat kunnossa. Se oli minulle tärkeintä kaikista. En kestäisi enää yhtäkään menetystä. Laahustin soturien pesälle ja sieltä suoraan omalle makuusijalleni. En tiennyt missä sisko ja ystäväni olivat, mutta…
