Eloklaanin tarinat
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Aika tuntui matelevan. Olimme siirtyneet Varpulaulun kanssa kauemmaksi muusta valvojaisväestä, jotta ystäväni voisi hieman hengähtää. Olin hyvin huolissani hänen voinnistaan ja jaksamisestaan. Kunhan valvojaiset olisivat ohi, kollin olisi parasta suunnata suorinta tietä petiin – tai jopa Leimusilmän vastaanotolle. Lopulta puheosuus tuli päätökseen ja kissat siirtyivät…
396 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Leimusilmän käsky meni aivan Lieskakajon korvien ohitse. Kollin korvissa kohisi veri ja hänen aivonsa eivät pystyneet vastaanottamaan vastaan minkäänlaisia ohjeita, käskyjä tai merkkejä. Kollista tuntui, että hänen tassunsa olisi liimattu lattiaan. Kuin hän olisi astunut johonkin tahmeaan yrttiin. Eikö Leimusilmä huolehtinutkaan pesän siisteydestä? “Minun on…
370 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Leimusilmä olisi voinut vaikka vannoa kuulleensa sen, miten hänen oma sydämensä särkyi pirstaleiksi Lieskakajon sanojen jälkeen. Edes lehtikadon pakkaset eivät vetäneet vertoja sille kylmyydelle, joka häneen iski, kun punertavaturkkinen soturi nousi ylös hänen vierestään ja lähestyi kertakaikkisen epäuskoisen näköistä kumppaniaan. Parantaja tuijotti Lieskakajon perään rintaa…
164 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Nyökkäsin hitaasti Kortetuikkeelle ja tämä auttoi minut ylös. Tassutimme poispäin seremoniasta ja osoitin hännälläni Kortetuikkeelle kohtaa aivan leirin toisella puolen, josta ei todennäköisesti kuulisi kissojen puhetta. Kolli nyökkäsi ja talutti minut sinne. Istuin varjoihin. Ystäväni istui vierelleni. “Onko sinulla nälkä?” Kortetuike kysyi hellästi. Pudistin päätäni….
156 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Vaihdoin isäni kanssa myötätuntoisia katseita, kun Varpulaulu pudisti päätään kieltävästi tämän kysymykselle. Nuori soturi vaikutti lopen uupuneelta, eikä kukaan varmasti syyttäisi häntä vaitonaisuudesta. Puheenvuorojen jatkuessa tunsin Varpulaulun liikkuvan aavistuksen verran lähemmäksi kylkeäni. Kolli oli niin lähellä, että kylkiturkkimme hipoivat toisiaan. Tunsin vatsanpohjassani omituista kihelmöintiä sen…
583 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo tiesi, että kaikki tämä oli oikeasti niin väärin; siis Nokkospilveä ja Kujekultaa ajatellen. Hän tiesi mitä hänen tyttärensä ajatteli Leimusilmästä eivätkä ne ajatukset olleet positiivisia. Mutta miten mikään niin kaunis asia, kuin.. rakkaus.. voisi olla väärin? Lieskakajon sydän muljahti ylösalaisin, kun hänen mieleensä hiipi…
2021 sanaa | 52 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura Sankka ja aavemainen sumu oli verhonnut Eloklaanin reviirin vaippaansa. Ilmassa oli jotain synkkää, mystistä ja pelottavaa. Jotain suurempaa, jotain mitä ei voisi tavallisen klaanikissan silmin nähdä. Hänen ajatuksensa olivatkin jossain suuremmassa; hänen veljessään. Kollilla oli pakko olla jotain voimia. Naaras näki Lehmusjalkaa kaikkialla, mutta…
184 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Istuin isäni muistotilaisuudessa hiljaa Kortetuikkeen vierellä. Kolli oli ystävällinen, kun oli siinä vierelläni. Yksin en olisi tästä selvinnyt. En tokikaan pystynyt oikein sanomaan hänelle sitä tai mitään muutakaan. Olin saanut tietää Kuusihännän järkyttävästä onnettomuudesta. Mieleni vain täyttyi kaikista niistä hetkistä, kun isä oli ollut kanssani….
345 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kimalaistoive suki kiharaa turkkiaan rauhallisin ja pitkin vedoin. Naaras oli käynyt tänään haudoilla ja viettänyt siellä melkein kokonaisen päivän. Hän kaipasi Piiskujalkaa ja Kaislatassua niin paljon. Niin mahdottoman paljon, että hän oli pakahtua siitä rakkaudesta ja surusta mitä hän tunsi kuolleita pentujaan kohtaan. Kaislatassu ei…
538 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu “Kortetuike, voisitko kurkistaa niskaani? Kutisee niin vietävästi, enkä itse yllä rapsuttamaan sieltä.” Pudotin juuri rullalle käärimäni väljähtäneet sammalet maahan ja käännyin katsomaan Nokilintua. Vanhus yritti tuskaisen näköinen irvistys naamallaan kurkotella takatassullaan niskaansa kohti. “Totta kai”, hymyilin ystävällisesti ja siirryin naaraan viereen nähdäkseni paremmin siihen kohtaan,…
