Klaanittomien tarinat
371 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Tipu //Erakko | Katsahdin taas kerran rajaa, tällä kertaa oli yö, eikä kukaan ollut täällä nyt härnäämässä minua. Katsahdin yötaivaalle, jossa ei näkynyt pilven hattaraakaan. Pidin silmäni ja nenäni tällä kertaa en antaisi itseni jäädä kiinni. Kukaan ei ollut lähellä, hyvä. Haistelin vielä, lyötääkseni kanin laimean…
364 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Taivaslaulun valkea hännänpää katosi näköpiiristäni ja sai minut havahtumaan pois ajatuksistani. Vilkaisin nopeasti ympärilleni ikään kuin varmistaen, ettei kukaan ollut nähnyt meitä. Ketään ei näkynyt, eikä tuuli tuonut syvemmältä Kuolonklaanin reviiriltä tuoreita hajujälkiä muista kissoista. Nousin nopeasti seisomaan ja lähdin juoksemaan kohti Kuolonklaanin…
292 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Rita //Erakko | ”Tiedän, mutten sanonut auttavani sinua”, vieraan naaraan kommentti häkellytti minut hetkeksi. Tämä laskeutui solakasti alas korkealta aidalta eteeni. Astuin askeleen verran taaksepäin. Naaras näytti jotenkin uhkaavalta näin läheltä. Hänen ylhäisennäköiset harmaat silmänsä tuntuivat pureutuvan nahkaani. ”Haluat siis pois kaksijalkalasta? Miksi auttaisin sinua?” otin…
390 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Kavahdin yllättyneenä askeleen kauemmaksi Taivaslaulusta. Hän katsoi minua lempeä ilme kasvoillaan, mutta se muuttui hetkessä hämmentyneeksi. Sitä seurasi katse, joka suorastaan huusi katumusta. Naaras avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta minä ehdin ensin: ”Oikeastiko?” En voinut uskoa korviani. Taivaslaulu oli juuri tunnustanut olevansa rakastunut…
868 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Elandra //Erakko | Auringon kirkkaat säteet sokaisivat minut avatessani ensimmäisen kerran silmäni. Vaistomaisesti suljin silmäni ja käänsin katseeni poispäin palaneen kaksijalanpesän rikkinäisestä katosta. Aurinko oli jo korkealla, ja pesämme oli tyhjä. Olin ollut viime yönä yövartiossa, jonka vuoksi nukuin vielä tähän aikaan. Myös Kaarlo oli yllätyksekseni…
252 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Auroora //Erakko | Kuljin kaksijalkalan hiljaisia katuja pitkin. Vaikka kaksijalkoja taikka muita kissoja ei näkynyt, osasin pysyä aina varuillani. Kuuntelin tarkasti ympäristöäni koirien haukunnan tai lähestyvien askelien varalta. Hajuaistiini turvauduin kuitenkin enemmän, vaikka kaksijalkalan monien hajujen sekamelskassa sillä ei yksin aina pärjännyt. En törmännyt onneksi matkallani…
544 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Paikassa, jossa aurinko ei koskaan laskenut, oli lähes tulkoon mahdotonta laskea kuluneita päiviä. En enää edes tiennyt, kauanko olin jo joutunut virumaan tässä tunkkaisessa pikku kopissa, ja se alkoi turhauttaa minua aina vain pahemmin. Tunsin oloni jatkuvasti väsyneeksi, ja kaikki aistini olivat ikään…
600 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Rita //Erakko | Kuljin eteenpäin päättäväisesti, mutta kuitenkin vailla mitään tiettyä päämäärää. Olin viimepäivinä huomannut, miten lehdet ympärilläni olivat alkaneet hitaasti kellastua ja ilma kävi päivä päivältä kylmemmäksi; lehtisade oli jo saavuttanut metsän. Tiesin, että minun kuuluisi luultavasti olla huolissani riistan huomattavasta vähentymisestä, mutta en voinut…
372 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: EmppuOmppu //Erakko | Olihan toki huvittavaa, ettei ikäiseni kolli kyennyt voimillaan horjauttamaankaan minua, mutta pystyikö häntä siitä moittimaankaan: olin poikkeuksellisesti varsin isokokoinen kissa naaraaksi, ja se kävi hyvin ilmi esimerkiksi seisoessani isän tai Timin tai Coronan rinnalla. Merkurius, Coronan veli, tosin oli minun kokoiseni, ja ehkä…
290 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//Kirjoittaja: Lonely Warrior //Erakko | ”Kuule, haluaisitko nyt kertoa minulle tarkemmin, mitä siellä rajalla oikein tapahtui? Jos minä vaikutin sinusta kiihtyneeltä, niin sinä olit suorastaan jäätävän tyyni!” Dakota naukui pieni hämmennyksen sävy äänessään. Minua vähän huvitti harmaanruskean naaraan häkeltynyt ilme, jonka takia kasvoilleni kohosi vino hymy. ”Aivan…
