Kuolonklaanin tarinat

294 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Höyhenhalla nousi istumapaikaltaan ja tallusti Hahtuvatassun, Pikkukaaoksen, Lumikkoviiksen, Vinhatassun luokse. “Lähtisimmekö partioon vai oletteko menossa tekemään jotain muuta?” hän kysyi pääosin emoltaan mutta sai vastauksen kuitenkin omalta tyttäreltään: “Pikkukaaos ja Lumikkoviiksi lupasivat näyttää minulle ja Vinhatassulle taisteluliikkeitä.” Hahtuvatassu oli selvästi innoissaan. Vanhatassu vain tuhahti ja…

531 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Henkäystähden valtaannousun jälkeen asiat olivat muuttuneet ripeästi. Ensin kolli kertoi saaneensa Pimeyden Metsältä ennustuksen, jossa varoitettiin erakkoverisestä, joka tulisi tuhoamaan Kuolonklaanin. Koska ei ollut varmaa, kuka tämä erakkoverinen petturi oli, päällikkö oli asettanut uusia sääntöjä koskien kaikkia klaanin erakkoperimäisiä kissoja: Kukaan erakkoverinen ei saanut poistua…

212 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kaamoskukka tuhisi ärsyyntyneenä parantajanpesän ulkopuolella. Hämärähalla oli aloittanut yöllä äänekkään pärskimisen ja yskimisen, jonka johdosta hänet oltiin passitettu suorinta tietä Hehkuaskeleen tykö sairastuttamasta muita. Kaamoskukka oli tietenkin herrasmiehenä kipittänyt hänen peräänsä ja saatellut rakkaan kumppaninsa Hehkuaskeleen hoiviin. Todellisuudessa kolli ei välittänyt siitä hoidettaisiinko Hämärähallaa kuinka…

275 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Jokainen Jääviillon kanssa vietetty hetki sai minut inhoamaan häntä enemmän. Soturi oli tahallaan mennyt puolijuoksua koko matkan, ja minä tottumattomana pitkiin matkoihin olin parhaani mukaan pinnistellyt pysyäkseni hänen vauhdissaan. Kun saavuimme harjoittelupaikalle, läähätin kuin mikäkin. Älyttömyys sen kuin vain jatkui: Seuraavaksi mestarini määräsi minut hyökkäämään…

558 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Oli kulunut muutama päivä siitä, kun Henkäystähti oli kertonut klaanille Turmaloikan kuolemasta. Kukaan kolmesta pennustani ei ollut puhunut minulle sen jälkeen, vaikkakin kenties eri syistä. Myrskymahti oli edelleen raivoissaan ja aina välillä huomasin hänen tuijottavan minua kuin suunnittelisi murhaani. Olisin kenties ollut huolissani, jos en…

585 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Olin innoissani. Vihdoinkin minut oli nimitetty oppilaaksi! Oli tuntunut siltä, ettei aika pentuna ikinä päättyisi. ”Katajatassu! Tulehan reviirikierrokselle.” Pikiturkki huudahti ja katsoi minua huvittuneena. ”Tulen!” huudahdin ja hyppelin Pikiturkin luokse. Myöskin Hahtuvatassun mestari Pikkukaaos, ja Untuvatassun mestari Lehtituuli olivat mukana. Itse en pitänyt Lehtituulesta, mutta…

552 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Henkäystähden päälliköksi tulosta oli kulunut aikaa jo kuu. Kuolonklaanilaiset olivat hitaasti, mutta varmasti alkaneet totuttelemaan uusiin sääntöihin, jotka vaikuttivat erityisesti erakkoveristen elämiin. Pimeyden Metsän ennustuksen mukaan joku heistä tulisi ajamaan Kuolonklaanin tuhoon, jonka vuoksi Henkäystähti oli päätynyt rajoittamaan näiden kissojen kulkemista ja vastuuta. Vain puhdasveriset…

213 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Olen aina tukenasi vaikka raivoaisit minulle koko sydämestäsi. En hylkää sinua”, Lumikkoviiksi naukui. “En voinut estää häntä se oli hänen päätöksensä. En sano ettenkö olisi yrittänyt”, hän lisäsi vielä. Surun ja väsymyksen painama katse ja olemus viesti kaikille, että tämä naaras tarvitsisi lepoa. Lumikkoviiksestä tuntui…

206 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Katsoin Lumikkoviikseä hämmentyneenä, emo ei ole kuollut, vaan karannut!? Peruutin taaksepäin Lumikkoviiksestä, ja loin hänelle raivokkaan katseen, nostin huultani niin että hampaani näkyi. Lumikkoviiksi säpsähti. ”Sinä valehtelit! Kuinka kehtaat! Mikset estänyt emoa menemästä! Olisin voinut auttaa häntä!” sihahdin Lumikkoviikselle. ”Sinun takiasi menetin molemmat vanhemmat!” jatkoin….

161 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Niin hyvä, kuin osaan olla”, Lumikkoviiksi naukui hivenen surua äänessään. Toiset saattoivat ihmetellä eikö hän surenut enää mutta voi kyllä suri. Hän surisi Orvokkisydämen lähtöä loppu elämänsä. “Pyörresielu. Minusta tuntuu, että meidän pitäisi jutella kahden kesken. Ulkona leiristä”, Lumikkoviiksi naukui. Pyörresielu näytti hämmästyneeltä. “Emme saa…