Kuolonklaanin tarinat
391 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior ”Joko me mennään?” Sinipentu kysyi oikeaoppisesti ääntään hiljentäen. Oli kaikista paras Sulkapennun suunnitelman kannalta, että kellään ei olisi minkäänlaista tietoa tutkimusretkestä. Nyökkäsin pienelle valkealla naaraalle terävästi ja vilkaisin pesän kissoja. Nyt olisi oikea aika lähteä herättämättä sen suurempaa huomiota. Sulkapentu otti koko sisaruskatraan hallintaansa…
331 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Pentujen kanssa oleminen ei ollut lempipuuhaani, oikeastaan en pitänyt siitä lainkaan. Pennut olivat olleet ihan okei siinä vaiheessa, kun he eivät olleett puhuneet tai kävelleet, ainoastaan vain juoneet maitoa, nukkuneet ja ryömineet sokeina. Nyt tilanne oli muuttunut varsin radikaalisti viimeisten neljäsosakuiden aikana. Sulkapentu, Sähköpentu ja…
1692 sanaa | 38 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Istuin tuttuun tapaani soturien pesän ulkopuolella odottamassa, että klaanin varapäällikkö Henkäysvarjo jakaisi partiot. Aurinko oli huipussaan, mutta ei enää lämmittänyt samalla tavalla kuin viherlehden aikaan; lehtisade oli jo edennyt pitkälle, ja muutama kuu sitten vihreinä tuulen mukana lepattavat lehdet olivat vaihtaneet värinsä eri punaisen, oranssin…
320 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Sinipentu katsoi Sulkapentua muka puntaroiden. Tosiasiassa naaras oli jo heti suunnitelmasta kuullessaan päättänyt lähteä sisarustensa mukaan parantajan pesälle, sillä uskoi sieltä löytyvän jotain mielenkiintoista. Hän kuitenkin esitti miettivänsä asiaa pitkään, koska ei halunnut vaikuttaa liian sinisilmäiseltä. ”Hyvä on, minä tulen”, hän myöntyi lopulta. Sulkapentu katsoi…
343 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkapentu katsoi mietteliäästi veljeään ja sitten Sinipennun suuntaan. Mustikkapentu tarkkaili sisareni puuhia melko läheltä. Sinipentu oli aiemmin käskenyt kollia pysymään kaukana kivistä, jotka kuulemma olivat Sinipennun omia. Sulkapentu ei ymmärtänyt sisarensa intoilua kivistä tai ötököistä, mutta naaras ei sanonut sitä ääneen. Hän ei halunnut loukata…
906 sanaa | 20 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Isä oli vienyt meidät ulos tutkimaan leiriä hänen kanssaan. Korvani poukkoilivat villeinä jokaisen räsähdyksen tai kissan naukaisun perässä, eikä asiaa auttanut yhtään kohiseva vesiputous. Pentutarhan hiljaisuus tuntui tällä hetkellä paljon miellyttävämmältä, mutta en tietenkään sanonut sitä. Olin yllättynyt siitä, kuinka suuri leiriaukio oli loppujen…
681 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Sinipentu seurasi sivusta, kun hänen sisarensa lähestyi uteliaana lampea. Hän kuuli Henkäysvarjon huutavan jotakin Sulkapennulle, muttei välittänyt kuunnella, mitä asia koski. Ehkä isä oli siskon lailla vain innoissaan vedestä. Raakkuva ääni kiiri ilmassa. Sinipentu joutui taivuttamaan päänsä hieman takakenoon nähdäkseen paremmin leirin yläpuolella liitelevän siivekkään…
283 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Oudoksuin vähän emon tuomaa eläintä. Lisäksi minua hermostutti Ruostekukka-nimisen kissan läsnäolo, naaras oli kuulemma isoemoni, joten minulla ei pitäisi olla mitään syytä pelätä häntä, mutta pelkäsin silti. Naaraasta uhkui tietty voima ja vaarallisuus, jonka hän vaikutti kätkeneen sisälleen, piiloon uteliailta katseilta. ”Mitä se on?” kysyin…
1115 sanaa | 25 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Tipu Kaikkea oli käynyt synnytyksen jälkeen.. Tuhkajuovakin oli siirtyyt pentutarhaan, enpä tosin häneen paljon kiinnittänyt huomiota. Olin joka päivänä käynyt ottamassa “Happea” ulkona, eli ruokkimassa Ruskapennun ja Fetuksen, joka oli aika väsyttävää. Olin vieläkin huonossa kunnossa synnytyksen jäljiltä, mutta homma oli hoidettava. Kerran kun en ollut…
864 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior “Äläkä unohda minua.” Pikkukaaoksen ääni oli samaan aikaan haikea, sekä onnellinen puolestani. Kasvoilleni piirtyi myös haikea ilme, ehkä ennen kaikkea pahoitteleva. Hylkäisinkö ystäväni tosiaan näin? ”En minä sinua voisi unohtaa!” nyyhkäisyni muuttui pieneksi naurahdukseksi, ”Kunpa olisi jokin tapa, kuinka voisimme tavata ilman, että Kuolonklaani…
